lauantai 11. helmikuuta 2012

Usko ja järki * Faith and sense

Heprealaiskirjeessä usko määritellään luottamukseksi ja ojentautumiseksi toivotun asian odottamiseen (Hepr. 11: 1).
Paavali sanoi uskon tulevan kuulemisesta, ja kuulemisen puolestaan syntyvän Kristuksen sanasta (Room. 10: 17). Eräs isä toi poikansa Jeesuksen parannettavaksi ja rukoili tätä vahvistamaan samalla hänen omaa uskoaan (Mark. 9: 14 - 29). Habakuk kirjoitti noin 630 eKr., että "vanhurskas on elävä uskosta" (Hab. 2: 4).

In the book of Hebrews faith is defined to confidence or substance of things hoped for (Herews 11: 1). Paul said that faith comes by hearing and hearing by the word of God (Rom. 10: 17). One father brought his son to Jesus for healing and prayed Jesus to strengthen his weak faith (Mark 9: 14 - 29). Habakkuk wrote about 630 B.C. that "the just shall live by his faith" (Hab. 2: 4).

 Usko on siis varsin tärkeä asia. Elämämme... ikuinen elämämme on siitä riippuvainen. Mutta onko usko järjen/ymmärryksen/viisauden vastakohta? Onko uskovan ihmisen jätettävä kaikki järkeilyt sikseen ja heittäydyttävä hengen johtoon? Olen nimittäin kuullut joidenkin uskovien kutsuvan järkeä ja ymmärrystä/viisautta huoraksi. Heidän mielestään myös raamatun tutkiminen on turhaa ajan haaskausta, sillä uskovan pitää kuulemma antaa hengen johtaa kaikessa.

Thus faith is an important thing. Our life... the eternal life depends on faith. But is faith a contrast of sense/understanding/wisdom? Is it better to forget all reasoning and let a spirit to lead us? I have heard sometimes how some believers called sense and understanding/wisdom a whore. They thought also that to study the Bible is wasting time, for believers must let the spirit to lead themselves.

Psalmista kehoitti maan kuninkaita ja ruhtinaita tulemaan järkiinsä ja lopettamaan Jumalan Voidellun vastustaminen (Ps. 2: 1 - 10). Jesaja nimitti epäjumalanpalvelijoita järjettömiksi (Jes. 44: 19). Sananlaskujen kirjoittaja, kuningas Salomo, pyysi Jumalalta viisautta ja ymmärrystä itselleen (1. Kun. 4: 29) ja neuvoi lukijoitaankin tekemään samoin (esim. Sanal. 2: 3). Paavali opasti korittolaisia sekä rukoilemaan että kiittämään hengellään ja ymmärryksellään (1. Kor. 14: 15).

A psalmist told the kings and rulers of the earth to come to their senses and to stop to resist God's Annointed (Ps. 2: 1 - 10). Isaiah called the servants of false gods senseless (Isa. 44: 19). Solomon, the author of the Proverbs prayed God to give him wisdom (1. Kings4: 29), and advised his readers to do the same thing (Prov. 2: 3). Paul thought the Corinthians to pray and sing with sense/will and spirit (1. Cor. 14: 15).

Kolminaisuusoppi kuuluu niihin opetuksiin, jotka menevät minulta kokonaan yli ymmärryksen. Pitäisikö minun nyt vain luottaa itseäni viisaampiin ja korkeampiin ihmisiin tässä asissa ja jättää omat pohdiskeluni sikseen? Ehkä voisin ajatella asiaa, jos nuo oppi-isät myös vastaisivat minun kohtalostani. Niin ei tilanne kuitenkaan ole! Jumalan tuomio kohtaa jokaista ihmistä erikseen (Saarn. 12: 13, 14), ja jokainen yksilö joutuu vastaamaan omista valinnoistaan Jumalan edessä .

I have never understood the Trinitarian Dogma. Should I trust then on the wiser and higher men and forget my own studies in this issue? Perhaps I could consider this kind of alternative if those mentors would answer for my fate. But it's not how it goes! Everybody must stand for his/her own choices before God's throne (Ecc. 12: 13, 14). 

Thomas Jefferson, USA:n kolmas presidentti 1800 - 1809 ja itsenäisyysjulistuksen laatija, näyttää hänkin miettineen uskon ja järjen välistä problematiikkaa. Hän on sanonut mm. kolminaisuusopista seuraavaa: Kolminaisuusoppi on "käsittämätön esitys platonisesta mystisismistä, että kolme on yksi ja yksi on kolme, vaikka yksi ei ole kolme eikä kolme ole yksi" Hän jatkoi:  Minulla ei ole milloinkaan ollut riittävästi ymmärrystä käsittääkseni kolminaisuutta, ja kuitenkin käsitän, että ymmärryksen on kuljettava suostumuksen edellä."

Thomas Jefferson, the third President of Usa in 1800 - 1809 and an author of the Declaration of Independence, considered also the problematic of faith and sense. He remarked that the Trinity is "an unintelligible proposition of Platonic mysticism that three are one and one is three; and yet one is not three and three are not one." He continued: "I never had sense enough to comprehend the Trinity, and it appeared to me that comprehension must precede assent."

Sekä usko että järki ovat Jumalan kalliita lahjoja ihmiskunnalle. Käyttäkäämme siis kumpaakin! 

Both faith and sense are God's precious gifts to mankind. Let's use both of them!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti