Pysyvä arvoitus * Permanent enigma

Kun tapasin vuonna 2007 taiteilija Kauko Allénin ja sain nähdä hänen kabbalistiset maalauksensa ja kuulin samalla niihin liittyviä uskomattomia asioita, ryhdyin selvittämään tetragrammiin liittyvää mysteeriä. Seuraavana vuonna aloitin ensimmäisen blogini, jolle kirjoitin aiheesta mm. seuraavan lyhyen tekstin.

http://helinajokinen.blogspot.fi/2008/08/im-doing-my-translation-as-soon-as.html

When I met in 2007 an artist Kauko Allén and saw his Kabballah-paintings and heard of amazing things concerning them, I began to solve the mystery of the tetragrammaton. In the next year I started to write my blogs, and published for example this short text concerning the tetragrammaton.

http://helinajokinen.blogspot.fi/2008/08/im-doing-my-translation-as-soon-as.html

Tuossa kirjoituksessa esiintyvät tetragrammin erilaiset ääntämis/kirjoittamismuodot löytyivät netistä. Luulin tuolloin, että nimen varianttien monilukuisuus johtuu kielten erilaisuudesta. Mutta EIHÄN NIMIÄ KÄÄNNETÄ! Nimi pysyy samana, onpa kieli mikä hyvänsä.

All those various ways to spell/write the tetragrammaton was found in internet. I was thinking then that those numerous variants come from the difference of languages. But NAMES ARE NEVER TRANSLATED! The name is the same in every language.

Syynä täytyy siis kuitenkin olla Jahve/Jehova-nimen heprealainen kirjoitustapa. Ja niitä näyttää olevan lukemattomia... ja kuitenkin vain YKSI. Nimittäin itse tetragrammihan on sama kaikissa noissa esimerkkitapauksissakin, ainostaan vokaalit vaihtuvat.

Thus the reason must be the way to write the name of Yahweh/Jehovah in Hebrew. And there seems to be many of them... and however only the ONE. You see the tetragrammaton is the same in every single example, only the vowels are changing.

Tetragrammihan näyttää tältä יהוה, ja siinä näkyvät ainoastaan pelkät konsonantit. Jotta tetragrammi voitaisiin lausua, siihen on pakko lisätä vokaaleja. MUTTA MITKÄ VOKAALIT? Kas, siihen kun ei löydy yksiselitteistä vastausta mistään!

You know that the tetragrammaton looks like this יהוה, and there are only consonants. To make it possible to pronounce the word, the vowels are needed. BUT WHAT VOWELS? Look there is nowhere any unambiguous answer!

Netistä ladattavalla MacSwordillä ei heprean kielessä ole lainkaan vokaaleja, mutta raamatun tekstissä tetragrammiin liitetään Sheva (e) ja Gamets (a). Kirjoitustavan mukaan nimi tulisi lausua Jehva, mutta ohjeissa lukee: lue Jahve. ?

On MacSword in internet there are no vowels in the Hebrew text, but in the Bible there are Sheva (e) and Gamets (a) with the tetragrammaton. According to the writing it should be pronounced Jehvah, but the note says: read Yahweh. ?

Yleensä hepreankielisen sanan lopussa oleva He (ה) ääntyy vokaalina, mutta jos sen sisällä on Mappiq eli piste, kyseessä on konsonantti. Mappiq-pistettä ei esiinny raamatun tetragrammissa, mutta kabbalassa se on yleisesti käytössä. Tetragrammin loppu-Hen ääntyessä konsonanttina, nimestä tulee esim. ah-päätteinen... kuten Jehuah, Jihuah, Jahuah, Jihvah, Jehvah jne.

Generally in Hebrew the consonant He (ה) in the end of a word is pronounced as a vowel, but if there is Mappiq or a dot inside of it, it's a consonant. There is no Mappiq in the tetragrammaton in the Bible, but generally it's in use in Kabballah. When the final-He in the tetragrammaton is pronounced as a consonant, the name ends for example with an ending -ah... like Jehuah/Yehuah, Jihuah/Yihuah, Jahuah/Yahuah, Jihvah/Yihvah etc.

Koska tetragrammin on todellakin kuin palapeli, en enää ihmettele, että se innosti (tarinan mukaan) jopa noituuteen ja okkultismiin eksyneen kuningas Salomon askartelemaan lisää jumalan nimiä.

http://helinajokinen-silverbowl.blogspot.fi/2011/05/salomon-sanoja.html

Because the tetragrammaton is truly like a riddle, I don't wonder any more why it inspired even the king Solomon when lead to whichcraft and occultism to invent more godly names (according to a tale).


http://helinajokinen-silverbowl.blogspot.fi/2011/05/salomon-sanoja.html

Sebaot * Zebaot

Jahve/Jehova-nimen ohella minua on kummastuttanut niinikään Jumalan nimeksi mainittu "Sebaot", joka suomennetaan sanoilla "sotajoukkojen jumala".

Besides the name of Yahweh/Jehovah I have been amazed of God's name "Zebaot" or "the Lord of hosts" .

Mitä rakkauden Jumala tekisi sotajoukoilla? Käykö ihmiskunnan lunastanut Jumala verisiä sotia? Vuotaako Jumalan sodissa muidenkin kuin vain hänen oma verensä? Onko Jumalan sodankäynti aseiden kalistelua? Osallistuuko Jumala lainkaan ns. sodankäyntiin? Rikkoisiko Jumala omaa käskyään "älä tapa"?

What shall the God of Love do with hosts/war parties/troops? Shall the Redeemer of the mankind be at bloody wars? What kind of bloodshed is there on God's battlefield; whose blood is bleeding there? Is it possible that God has some kind of weapons? Does God take part in wars at all? Could it be possible that God shall break his own commandment "don't commit a murder"?

Kukapa olisi arvannut, että tämäkin sana (Sebaot) avautuisi elohistisen luomiskertomuksen kautta! 
1. Moos. 2: 1: 
"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa."

I never imagined that even this word (Zebaot) would be opened through the Elohistic creation story!
Gen. 2: 1:
"Thus the heavens and the earth were finished, and all the host of them."

Sana "joukko" on käännetty heprean sanasta צבאם (tsebaa'am) eli "joukot". Perusmuodossaan קבצ (tsaabaa) se merkitsee
1. asepalvelus, sotapalvelus
2. sotajoukko, sotaväki
3. joukko, kansa

The word "host" has been translated from a Hebrew word צבאם (tsebaa'am) meaning "hosts/troops". In the basic form קבצ  (tsaabaa) it means
1. military service, service
2. war party, armament, army
3. group, people/nation

Luomisviikon päättyessä Jumala oli saanut valmiiksi taivaan ja maan; taivaan enkelijoukkoineen ja kaikkine taivaallisine järjestelmineen sekä maan kasveineen, eläimineen, joita valvomaan hän asetti ensimmäisen ihmisparin, joka oli samalla kansakuntien alku ja siemen. Näiden kaikkien tekijänä Jumala on Sebaot elohistisen luomiskertomuksen mukaan. Jumala ei luonut taivaan ja maan joukkoja sotimista varten.

In the end of the creation week God had completed the heavens and the earth; the heavens with all angels and heavenly systems and the earth with it's flora and fauna, which were set under a human couple representing the origin and seed of nations. As a maker/ an author/ a creator of all these God is Zebaot according to the Elohistic creation story. God didn't create the heavenly and earthly groups for fighting.

Mutta hiukan myöhemmin tuli syntiinlankeemus Luciferin suunnitelman mukaan. Hänen kapinansa alkoi taivaasta, jossa hän villitsi mukaansa kolmanneksen Jumalan palvelusväestä eli enkeleistä (Ilm. 12: 4, 7 - 9). Johannes kutsui Luciferin kapinaa "sodaksi"... hepreaksi מלחמה (milchamah). 

But the Fall happened a little bit later after Lucifer's will. His rebellion started in the heaven, where he agitated the third part of the angels (Rev. 12: 4, 7 - 9). John used the name "war" of Lucifer's rebellion... in Hebrew... מלחמה (milchamah). 

Siis Lucifer aloitti sotavarustelun omien kannattajajoukkojensa kanssa. Hän on totisesti vuodattanut verta kuluneiden vuosituhansien aikana. Jeesus kutsui Perkelettä alias Luciferia mm. "murhaajaksi" (Joh. 8: 44) eli kuolemantuottajaksi. 

Thus it was Lucifer who began to make war with the troops of his supporters. Surely he has made bloodshed during the past millenniums. Jesus called him "a murderer" (John 8: 44) or the one who causes death.

Jumala sen sijaan on elämänantaja, ja hänen strategiansa ovat aivan toisenlaiset kuin verisiä sotia käyvän ja johtavan Perkeleen! Jos siis "Sebaotilla" tarkoitetaan veristen sotien johtajaa, se nimi istuu paremmin Saatanaan kuin Jumalaan. Luojamme on "Sebaot"  ainostaan siitä syystä, että hän täytti koko universumin (taivaan ja maan) elämällä... elävien joukoilla!

But God is the one who gives life and his strategy is far from the Devil who makes bloody wars. Thus if we mean by the word "Zebaot" the one who leads bloody wars, it fits better to Satan than to God. Our Creator is "Zebaot" only for the reason that he filled the whole universe (the heaven and the earth) with life... with groups of the living ones!

Alkukielten ristiriitaa * Contradiction between origin languages

Raamatun tekstin kääntäminen alkukielestä muihin kieliin on vaativaa  ja vastuullista työtä. Ellei kielessä jolle käännetään ole alkukielen sanan kanssa ajatuksellisesti täysin vastaavaa sanaa, mielestäni olisi parempi käyttää alkukielen sanaa ja siihen liittyvää huomautusta kuin etsiä heikkoa käännösvaihtoehtoa, joka ei pidä yhtä alkusanan kanssa. Jos tyydytään "melkein oikeisiin" vaihtoehtoihin, alkuteksti alkaa saada vääriä tulkintoja. Näin on käynyt jopa kahden alkukielen välillä.

Translation from the origin languages to other languages is a very demanding and accountable task. If there is not a proper and corresponding word in the new language, I think it's better to use the word from the origin language and make a note beside it than to try to find some weak translation, which doesn't fit to the origin meaning. If "almost right" translations are used, the origin text begins to get wrong interpretations. This is what has happened even between two origin languages.

Kun heprean sana שאול  (sheol) on korvattu kreikan sanalla hades, Uuden Testamentin kuolemaa koskevat tekstit ovat alkaneet saada Jumalan ilmoituksen vastaista mutta Saatanan valheellisen ennustuksen mukaista tulkintaa.

When the Hebrew word שאול (sheol) has been replaced by the Greek word hades, the texts concerning death in the New Testament have begun to get opposite interpretations to God's information but they fit to Satan's false prophecy.

Sheol esiintyy Vanhan Testamentin puolella noin 65 kertaa. Kyseinen sana on käännetty suomeksi sanalla tuonela tai manala, ja niillä tarkoitetaan kuolleitten paikkaa maan povessa... siis hautaa. Eräs merkittävä teksti on Saarn. 9: 10: "Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä."

Sheol occurs about 65 times in the Old Testament. It has been translated in English grave or pit, meaning a place of the dead. One important text is Ecc. 9: 10: "Whatever thy hand findeth to do, do [it] with thy might; for [there is] no work, nor device, nor knowledge, nor wisdom, in the grave, whither thou goest."

Kreikan hades tulee mytologiasta ja se merkitsee kuolleitten olinpaikkaa, joka ymmärretään lähinnä kärsimyksen ja piinan vankilaksi. Oleellinen ero suhteessa sanaan Sheol on se, että Hades on paikka, jossa ollaan elossa. Hades on kuolleitten valtakunta, mutta Hades on myös itse Kuoleman-jumala, joka valvoo alaisiaan kolmipäisen Kerberos-koiransa kanssa. 

The Greek hades comes from Mythology and it means a place of the dead and it's understood to be a dungeon of torment and suffering. An essential difference between Sheol and Hades is that the dead are living in Hades. Hades is a realm of the dead, but Hades is also the God of Death watching over his people with a three-headed dog Cerberus.

Vanhan Testamentin  Sheol, hiljainen kuolleitten odotushuone, on muuttunut Uudessa Testamentissa Hadekseksi, elämääpursuavaksi kuolleitten piinan valtakunnaksi. 

Sheol, a silent place of the dead in the Old Testament has been changed in the New Testament to Hades, a life bursting torture realm of the dead.

Kristillisessä uskontunnustuksessa sanotaan Jeesuksesta "astui alas tuonelaan". Mikäli tällä lauseella tarkoitetaan jotakin muuta paikkaa kuin Joosefin hautaa, johon hänet kuolemansa jälkeen pitkänperjantain iltana haudattiin, kysymyksessä on suuri valhe.

It's said in the Christian Creed of Jesus that he "stepped down to the underworld". It's a big lie, if this sentence means some other place than Joseph's grave, where Jesus was set down after his death in the evening of the Good Friday.

Myös tulkinta Jeesuksen saarnaamisesta kuolleille sieluille Tuonelassa on täyttä potaskaa ja seurausta huolimattomasta tekstin kääntämisestä hepreasta kreikkaan. 

Even more rubbish is an idea that Jesus was preaching to the dead souls in the underworld. This interpretation comes from a careless translation from Hebrew into Greek.

Kun nyt kristityt uskovat kuolleitten elävän kuolemansa jälkeen jossakin Hadeksen valatakunnassa, Saatana on onnistunut petollisessa suunnitelmassaan valitettavan hyvin. Hänen ensimmäinen väitehän oli: "ette suinkaan kuole" (1. Moos 3: 4). Näin Saatana on voittanut petoksellaan itselleen Jumalan paikan ja sysännyt Jumalan kolmipäiseksi rakkikoirakseen  (vrt. kolminaisuus) Manalan ovelle. Mikä inhottava irvikuva Jumalan ilmoituksen rinnalla!

When the Christians are thinking now that the dead are living in the underworld, Satan has unfortunately succeeded very well in his deceptive plan. His first lie was: "Ye shall not surely die" (Gen. 3: 4). This is how Satan has got God's position with his cheat and pushed God to be his three-headed mutt (compare: the Trinity) at the door of Hades. What an awful travesty beside God's information!

Sielu * Soul

Luulen, että raamatussa esiintyvistä sanoista "sielu" on se sana, joka on saanut eniten epämääräisiä tulkintoja. 

I think that "soul" is the Biblical word which has caused most indefinite interpretations.

Tehdessäni käännöstä ns. jahvistisesta luomiskertomuksesta sielu-sanakin tuli eteeni. 1. Moos. 2: 7:ssa todetaan, että kun Herra Jumala (Jahve/Jehova) muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, "ihmisestä tuli elävä sielu."

When translating so called Yahwistic creation story I faced even that word. It's said in Gen. 2: 7 that after the Lord God (Yahweh/Jehovah) formed man of the dust of the ground and breathed into his nostrils the breath of life "man became a living soul."

Merkityksellisiä sanoja ovat "ihmisestä tuli"... eli saatuaan elämän hengen ihminen alkoi elää ja hengittää. Tekstissä ei sanota esim. "ihmiseen tuli". Sielu on mielestäni jotakin sellaista, joka osoittaa ihmisen olevan elossa/elävä. Tästä seuraa luonnollisesti se seikka, että kuoleman jälkeen sielu lakkaa olemasta. Tätä voisi verrata valon syttymiseen ja sammumiseen lampussa.

Significant words are "man became"... or when man got the breath of life he began to live and breathe.  It's not said for example " ... came into man". Soul is something that shows that a human being is living or he/she lives. A natural result is that after death there is no soul any more. It could be compared with light when switched on and off.

Koska monet uskovat kuitenkin sielun jäävän kummittelemaan tänne vielä ihmisen kuoleman jälkeenkin, on syytä katsoa tarkemmin, miten sielu-sanaa on käytetty ja käännetty Vanhassa Testamentissa.

Because many people believe however that soul stays here to haunt even after death, we have a good reason to look closer at the texts in the Old Testament and see how that word has been used and translated.

Sielu on hepreaksi נפש (nefesh). Luettelen seuraavaksi Matti Liljeqvistin sanakirjan esittämiä nefesh-sanan merkityksiä ja esimerkkejä raamatun jakeista. Sulkeissa omat kommenttini.

Soul is in Hebrew נפש (nefesh). Next I'll list examples and meanings of the word nefesh according to the wordbook of Matti Liljeqvist. My comments are in brackets.

1. kita, kurkku, nielu (ihmisen anatominen osa) - Jes. 5: 14
2. kaula (ihmisen anatominen osa) - Ps. 105: 18/käännös ei vastaa alkutekstiä; Joona 2: 6
3. hengitys, henkäys (ihmisen fysiologinen toiminto) - Job 41: 13
4. hengittävä, elävä olento (ihminen anatomisena ja fysiologisena kokonaisuutena) - 1. Moos. 1: 20
5. elämänvoima, sielu (elossa oleva ihminen) - 1. Moos. 9: 4
6. ihminen (elävä fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus) 1. Moos. 36: 6; 46: 15; 2. Moos. 12: 6; 3. Moos. 2: 1; 24: 17; 4. Moos. 31: 19
7. ihminen itse, minä henkilökohtaisesti (yksilöllinen persoona) - 1. Moos. 27: 4; 4. Moos. 30: 5
8. palvelija, orja (elävä työntekijä) - 1. Moos. 12: 5; 3. Moos. 22: 11
9. henki, elämä (ihmistä elossa pitävä voima) - 1. Moos. 9: 5; 19: 17; 1. Sam. 20: 1; 2. Sam. 14: 14; 23: 17
10. tunteiden keskus, mieliala (elävän ihmisen elonmerkki) - 2. Moos. 23: 9/innostuminen; Sanal. 19: 2/ahneus; Sanal. 28: 25/ahdistus; Jes. 53: 11/epätoivo
11. tahto, mielipide (elävän ihmisen elonmerkki) - 1. Moos. 23: 8
12. himo (elävän ihmisen elonmerkki)  - Siirak 6: 1

1. maw, throat, pharynx (an anatomic segment) - Isa. 5: 14
2. neck (an anatomic segment) - Ps. 105: 18/not translated according to the origin text; Jonah 2: 6
3. breath, sigh (a physilogic function) - Job 41: 13
4. breathing, living creature (man as an anatomic and physiologic entirety) - Gen. 1: 20
5. power of life, soul (a living one) - Gen. 9: 4
6. human being (living physic, psychic and social person) - Gen. 36. 6; 46: 15; Ex. 12: 6; Lev. 2: 1; 24: 17; Num. 31: 19
7. man himself, me myself (an individual person) - Gen. 27: 4; Num. 30: 5
8. servant, slave (a living worker) - Gen. 12: 5; Lev. 22: 11
9. spirit, life (power supporting human life) - Gen. 9: 5; 19: 17, 1. Sam. 20: 1; 2. Sam. 14: 14; 23: 17
10. center of emotions, mood (sign of a living one) - Ex. 23: 9/exhilaration; Prov. 19: 2/greed; Prov. 28: 25/anxiety; Isa. 53: 11/desperation
11. will, opinion (sign of a living one) - Gen. 23: 8
12. passion (sign of a living one) - Sir. 6: 1 (Apocrypha)

Kaikissa edellämainituissa teksteissä sana nefesh liittyy elävään ihmiseen. Liljeqvistin sanakirjasta löytyy ainoastaan yksi esimerkki, jolloin sana nefesh liittyy kuolleeseen. Kysymyksessä on ilmaus נפש מת (nefesh meet) = kuollut sielu eli vainaja. Teksti on 3. Moos. 21: 11, ja suomeksi kyseinen ilmaus on käännetty sanalla "kuollut."

In all texts above the word nefesh is associated with a living one/human being. There is only one example in Liljeqvist's wordbook when it has been joined to a death one. The expression in question is נפש מת (nefesh meet) = a death soul or deceased. The text is Lev. 21: 11 and it has been translated into English "dead body." 

Nefesh eli sielu on siis elävä silloin, kun ihminen elää, ja se kuolee silloin, kun ihminen kuolee. Mitään sielua ei jää kummittelemaan tänne ihmisen kuoleman jälkeen.

Nefesh or a soul is living when a human being lives, and it dies when he/she dies. Not any kind of soul stays here to haunt after human death.

Siis mikä hedelmä... lopputulema * What was the fruit... outcome

Kääntäessäni syntiinlankeemuskertomusta hepreasta suomeksi olen ihmetellyt tekstejä kerran jos toisenkin. Nyt kun kokonaisuus on valmis, on jonkinlaisen yhteenvedon aika. 

When translating the story of the Fall I have been wondering many times. Now when I have finished the translation it's time for a summary.

Tällä hetkellä ihmettelen eniten sitä, miksi tuollainen taru/satu on päässyt pujahtamaan raamattuun. Onhan täysin selvää, että siinä vaiheessa, kun ihmiskunta lopultakin oppi äännekirjoituksen (n. 1400 e.Kr.), syntiinlankeemuksesta oli kulunut jo niin pitkä aika, että tuskin kukaan muisti enää syntiinlankeemuksen  yksityiskohtia tarkalleen oikein. Liekö tapahtuman yksityiskohtia koskaan kerrottukaan kenellekään täysin avoimesti ja peittelemättä? Koska Adamin ja Eevan teko ei ollut esimerkillisintä laatua, sen epämiellyttävät kohdat on luonnollisesti kätketty symbolien alle heti alusta alkaen. 

Now I'm wondering why this kind of fairy tail is allowed to be in the Bible. It's quite clear that when people finally invented how to write with consonants and vowels (about 1400 B.C.), the Fall was far behind and scarcely anybody could remember the details of the Fall-story right. Or were they sometimes openly told to somebody? Adam's and Eve's fall was not a good example and surely the details were hidden behind symbols from the very beginning.

Vastanneeko hepreankielinen teksti alkuperäistä tapahtumaa... sen tietää vain Jumala. Mutta käännöstekstien kohdalla olen yllättynyt ja pettynyt seuraavista syistä:

What about the Hebrew text... does it respond to the Fall... only God knows. But with the translations I'm astonished and disappointed for these reasons:

1. Käännöksissä on keksitty vastineita hepreankielisille sanoille, jotka eivät selviä sanankirjan avullakaan... ainakaan minulle. Esimerkkinä tästä mainitsen sanan המתהפכת, joka lie jätetty kokonaan kääntämättä (1. Moos. 3: 24).

1. In the translations there are counter-words for such Hebrew words, which are not clear even with a dictionary... not for me. One example is the word  המתהפכת, which seems to be left away from translations (Gen. 3: 24).

2. Käännöksistä löytyy myös sanoja, joita ei hepreankielisessä tekstissä esiinny. Tästä esimerkkinä olkoon sana "raskaus" (1. Moos. 3: 16). Hepreankielisessä tekstissä on kyllä verbi רבה  "tehdä suureksi/runsaslukuiseksi" ja substantiivi עצבון "vaiva", "kipu", "tuska", mutta sanaa "raskaus" en tästä kohdasta löydä. Sen sijaan löydän sanan ארבה eli "heinäsirkka", "vaeltajasirkka". Kysymyksessä on siis heinäsirkkaparvien aiheuttama vaiva... josta kuultiin mm. viime kesänä. Raskauteen ja erityisesti synnytykseen liittyvät kivut ovat luonnollinen seuraus ihmiselle annetusta kiputunnosta ja venytyksen synnyttämästä kivusta.

2. In the translations there are also words which are not found in Hebrew. An example is expressed in English with the words "in sorrow thou shalt bring forth children" (Gen. 3: 16). In Hebrew there is a verb   רבה "to make numerous/plentiful" and a substantive עצבון meaning "trouble", "pain", "suffering", but here I can't find any word responding to a word "pregnancy". Instead I can find a word ארבה meaning "grasshopper". It's question about the suffering because of the grasshoppers... as we heard last summer for example. Pains of a pregnant woman are natural and due to the sense of pain and because stretching makes pain.

3. Myös ns. suffikseja eli sanapäätteitä on käännetty mielestäni väärin. Esimerkkinä olkoon sana תשופנו, jossa verbin perusmuoto on שופ "rikkoa", "murskata", "iskeä kiinni", "purra". Jakeessa 3: 15 tämä verbi esiintyy kaksi kertaa merkityksessä "hän (vaimon siemen) murskaa sinun pääsi" ja "sinä puret meitä kantapäähän". Jälkimmäisessä tapauksessa suffiksi on - נו, joka tarkoittaa monikon 1. persoonaa eli "meitä".

3. I think that even suffixes have been translated in a wrong way. One example is the word תשופנו (basic form שופ ) meaning "break", "smash", "hit", "bite", "bruise". In 3: 15 the verb occurs twice in the words "it (he... the seed of woman) shall bruise thy head" and " you shall bruise our heel". The suffix is - נו in the latter case and it means the first person in plural... "us".

4. Käännöksistä löytyy myös yllättävän paljon ns. "oletettuja sanoja". Eräs sellainen löytyy jakeesta 16. Sana on hepreankielisessä tekstissä muodossa והרנך, jonka perusmuoto on הרוך, ja joka merkitsee "raskausaika". Tämän sanan kohdassa Martti Liljeqvistin Heprean ja Aramean sanakirjassa on tähti, ja sen selityksessä sanotaan: "oletettu sana, jota ei esiinny Raamatun hepreassa ja arameassa."

4. There are also many "assumed/supposed words" in the translations. One example occurs in the verse 16. The Hebrew word is והרנך (the basic form הרוך) meaning "the time of pregnancy". In the wordbook (made by Martti Liljeqvist) there is a note concerning this word: "an assumed word which doesn't occur in the biblical Hebrew and Aramaic."

5. Mielestäni on myös kummallista, että verbi אכל on koko syntiinlankeemuskertomuksessa yksikön 3. persoonan maskuliinimuodossa... siis muodossa "hän (mies) syö/söi". Jos olisi kysymys naisen syömisestä, verbin pitäisi olla muodossa אכלה. Miehen teko näyttää siis raskaammalta rikokselta.

5. I wonder even the verb אכל meaning "eat", for it's through the whole story in this form meaning "he (man) eats/ate". Concerning the female it should be אכלה. Adam's deed seems to be worse.

Tässä on vain muutamia mutta painavimpia syitä, miksi sanon raamatun syntiinlankeemuskertomuksen käännöksiä saduiksi. Jos raamattuun kelpuutetaan tuollaiset satuilut, katson että minäkin voisin kirjoittaa oman syntiinlankeemuskertomussatuni... pitäytyen kuitenkin alkuperäiseen tekstiin. 

Here are some but very important reasons why I'm thinking that the translations of the Fall-story are fairy tails. If such fairy tails are good enough to be in the Bible I think that even I can make my own Fall-story... but following the Hebrew text.

Ehkä jätän sen kuitenkin vain omaan tietooni. Mutta sen verran voin sanoa, ettei syntiinlankeemuksessa ollut todellakaan kysymys ainoastaan hedelmän syömisestä. Lopuksi muutama perustelu väitteelleni:

Perhaps it's better to be silent. But you can be sure that that Fall was not only because of eating some fruit. Finally some argues for my claim:

1. Syömistä tarkoittava verbi tarkoittaa myös "tuhota". Adamin ja Eevan (?) syömisestä seurasi niin mittava tuho, että jokainen ihminen on kuollut (tuhoutunut) sen jälkeen.

1. The Hebrew verb meaning "eat" has also another meaning "damage". Because of the "eating" of Adam and Eve every single human being has died after the Fall... quite huge damage indeed.

2. Esivanhempiemme "syömisen" innoittajana ei ollut תאבון "ruokahalu" vaan תאוה "intohimo".

2. The inspirer for Adam and Eve was not  תאבון "appetite" but  תאוה "passion".

3. "Alastomuus", "hätä" ja "kaupunki" ovat hepreaksi 
hyvin samanlaiset sanat.

3. "Nudity", "distress" and "city" are very similar words in Hebrew.

4. Aadamin yhteydessä esiintyy Nifalissa (passiivissa)  verbi תנה eli "käydä kauppaa", "ostaa", "palkata", ja Eevan yhteydessä taas verbi השאי eli "lainata".

4. Concerning Adam there is a verb in Niphal (passive) תנה meaning "trade", "buy", "hire", and concerning Eve a verb השאי meaning "lend", "borrow".

5. Sana עדן merkitsee "Eden" mutta myös "onni", "riemu", "nautinto".

5. The word עדן means "Eden" but also "happiness", "joy", "pleasure".

Niin että mikä hedelmä se olikaan?

Therefore what do you think what was the fruit?

Rehellisyyttä kiitos! * Honesty, please!

Totesin eilisessä kirjoituksessani, että Toora on koottu neljästä eri lähteestä. Jäin miettimään, mitä kaikkea tietoa vaille olisimme jääneet, jos esim. Jahvisti olisi jätetty pois Toorasta. No, ainakaan meillä ei olisi minkäänlaista syntiinlankeemuskertomusta, tai sitten joku olisi keksinyt sellaisen. 

Yesterday I wrote on my blog that Torah has been connected from four sources. I was thinking then what kind of information we'll be lacking without the Yahwist for example. At least a story about the Fall, or maybe someone would have created another one.

Kääntäessäni syntiinlankeemuskertomusta totesin mm., että kääntäjät olisivat voineet olla rehellisempiä käännöksissään. En aio ruotia nyt koko syntiinlankeemuskertomusta enkä edes yhtä kokonaista jaetta. Malliksi riittäköön kaksi sanaa tai oikeammin sanapari 1. Moos. 3: 6:sta. Allaolevassa MacSwordiltä kopioidussa tekstissä sanat ovat erikseen, mutta yleensä ne ovat yhdistetty Maqqef-viivalla toisiinsa.

When I was translating the story of the Fall I realized that those who have translated the text they have been circling around the truth. I'm not going to analyze the whole story not a whole verse. I'll take just two words or a word-pair for us from Gen. 3: 6 as an example. The Hebrew text below has been copied from MacSword and there is no Maqqef (Hebrew syllable) as usually between those two words.


ותרא האשה כי טוב העץ למאכל וכי תאוה הוא לעינים ונחמד העץ להשכיל ותקח מפריו ותאכל ותתן גם לאישה עמה ויאכל

Sanapari on:  
The word-pair is:
תאוה הוא

Sanakirjasta voimme hakea kyseisten sanojen merkitykset:
Let's find the meanings from a dictionary:

* תאוה (ta'avaa) = halu, himo, mieliteko
                         = lust, passion, desire
erotukseksi sanottakoon, että ruokahalu = תאבון (te'avon), 
for the sake of comparision: appetite = תאבון (te'avon)

* הוא (huu) = persoonapronomini yks. 3. maskuliininen hän/se
= a personal pronoun the third in singular, masculine he, it

Eevan himon kohde oli hänen miehensä Adam eikä mikään syötävä hedelmä, sillä Adam (maskuliininen HÄN) oli intohimon kohde Eevan "silmille". Tämä on syntiinlankeemuksen ydin. 

Eve's passion was his husband Adam not any fruit to eat, for Adam (masculine HE) was the object of her passion "for her eyes". This is the focus of the Fall.

Tämä sama tosiasia paljastuu avoimesti okkultismin kautta, mutta Jahvistin syntiinlankeemuskertomuksen käännöksissä on lähdetty sievistelemään tosiasioita. Rehellisyyttä kääntäjät, kiitos!

This fact is openly seen in Occultism, but in the translations of the Yahwist the truth has been circled around. More honesty translators, please!

Tietenkin kääntäjien puolustukseksi on sanottava se, että sekä "hedelmä" että "puu" ovat heprean kielessä maskuliineja. Mutta mikäli niitä olisi tarkoitettu, asia on ilmaistu mielestäni sangen kummallisesti. Käännösongelman ratkaisee, se mitä näemme tänään katukuvassa. Ja se merkittävin Maskuliini "HÄN" "oli hänen kanssaan!"

Of course to defend the translators must be said that both "fruit" and "tree" are masculines in Hebrew. But if the focus were in them, the expression is peculiar. The problem is solved by the everyday view on human life. And the most important Masculine "HE" "was with her!"

Okkultistiset tiedot ihmiskunnan historian alusta ovat mitä luultavimmin peräisin juuri Jahvistista. Näyttää varsin omituiselta, että tämä asia saa kaksi eri merkitystä riippuen siitä, missä leirissä Jahvistia luetaan!

The occult knowledge concerning the beginning of the mankind comes most probably from Yahwist. It seems very strange that this thing has two different meanings according to the group, where people are reading the Yahwist!

Jahvistista jumalanpilkkaa * Yahwistic blasphemy

Netin kautta voi saada akateemisiakin tietoja. Eräs sellainen on tieto, että Toora on koottu neljästä eri lähteestä, joista Jahvistia pidetään vanhimpana (kirjoitettu 900 - 850 eKr.). Kolme muuta lähdettä ovat Elohisti (kirjoitettu 700 - luvulla eKr.), Lakikirja eli Deuteronomium (kirjoitettu 700 - 620 eKr.) ja Pappiskirjat (kirjoitettu 550 - 500 eKr.). Monet tutkijat pitävät mahdollisena, että kyseiset lähteet saivat lopullisen muotonsa vasta pakkosiirtolaisuuden jälkeen 500 - 400-luvulla eKr.

In internet we can find also academic knowledge. One such is that Torah has been joined from four sources, which are: Yahwist, possibly the oldest one (written 900 - 850 B.C.), Elohist (written in the eight century B.C.), Deuteronomium  (written 700 - 620 B.C.) and the Priestly Books (written 550 - 500 B.C.). According to many specialists these sources got their final content not until after the Exile in the fifth or fourth century B.C.

Edelläsanotusta luonnollisesti seuraa se tosiasia, että Mooses tuskin on kirjoittanut Tooraan sanaakaan. Emme voi siis olla varmoja Vanhan Testamentin kirjoitusten alkuperästä, niiden todellisista kirjoittajista emmekä niiden kirjoittamisajankohdasta.

The natural result is that Moses hardly wrote a word in Torah. We can't be sure of the origin of the texts of the Old Testament, of their authors nor of the time when they were written.

Sinulle, joka koet uskosi romahtavan tähän paikkaan, haluan sanoa, että uskon tulee kiinnittyä Jumalaan itseensä ja henkilökohtaiseen kokemukseen hänen kanssaan eikä mihinkään ihmisten kirjoittamiin uskonnollisiin teksteihin hänestä... mahdollisesti hänestä! Joku rientää nyt tietenkin muistuttamaan, että "usko tulee sanan kuulemisesta" (Room. 10: 17). Totta, mutta vääristellyn Jumalan sanan kuuleminen tuskin synnyttää oikeaa uskoa!

To you who are feeling that your faith is about to collapse just now I want to say that faith must be fixed on God himself and on the personal experience with him and not on any human religious writings about him... possibly about him! Perhaps somebody hastens now to say that "faith comes by hearing" (Rom. 10: 17). True, but hardly any false teaching about God creates right faith!

Elohistissa tekijänä on Elohim eli "Jumala" niin kuin  elohistisessa luomiskertomuksessa  (1. Moos. 1: 1 - 2: 3), ja Jahvistissa tekijänä on Jahve eli "Herra Jumala" niin kuin jahvistisessa luomiskertomuksessa (1. Moos. 2: 4 - 25) sekä syntiinlankeemuskertomuksessa (1. Moos. 3: 1 - 24). Lisäksi näyttää siltä, että Jahve-nimeä on lisäilty myöhempien editointien ja käännösten yhteydessä sinne ja tänne ja luotu näin tietynlaista yhtenäisyyttä paloista koottuun Tooran tekstiin.

The author of Elohist is Elohim or "God" like in the Elohistic creation story  (Gen. 1: 1 - 2: 3), and the author of Yahwist is Yahweh or "the Lord God" like in the Yahwistic creation story (Gen. 2: 4 - 25) and the story of the Fall (Gen. 3: 1 - 24). Moreover it seems that the name Yahweh has been added in later editions and translations and thus a certain uniformity has been made in the combined text of Torah.

Ilman minkäänlaista akateemista tietoakin jokainen tarkka lukija voi todeta, että kaksi luomiskertomusta eroavat toisistaan siinä määrin, että sama henkilö ei ole voinut niitä kirjoittaa. Vertaamalla 1. Mooseksen kirjan kolmea ensimmäistä lukua, voimme nähdä varsin selvästi myös sen, että Jahvistin teksti esittää maailman luojan hyvin pienenä ja mitättömänä tekijänä. Katsokaamme vaikka seuraavia seikkoja!

Even without any academic knowledge every accurate reader may find that those two creation stories differ so much that their authors can't be the same person. Comparing the three chapters from the beginning of Genesis we can see also very clearly how the text of Yahwist presents us a very tiny and neglectable author. Let's look at the following things!

Elohistisessa luomiskertomuksessa esitelty luoja on Elohim, valtava Henki-Jumala, joka ympäröi  olemuksellaan koko vesipallon ja täyttää koko universumin (Jes. 66: 1). Siinä käytetty tekemistä kuvaava verbi on hepreaksi ברא baaraa eli "luoda tyhjästä"...  sanan voimalla (Ps. 33: 9). 1. Moos. 1: 27:ssa tuo verbi esiintyy kolme kertaa. Täten Elohim loi miehen tyhjästä... sanansa voimalla, mutta hän loi myös naisen tyhjästä... sanansa voimalla. Ja huomatkaamme sekä mies että nainen luotiin viikon kuudentena päivänä... ennen ensimmäistä sapattia! Elohim on Väkevä Jumala, jonka sana saa ihmeitä aikaan. Koko näkyvä ja näkymätön maailma ovat syntyneet hänen sanansa voimasta!

The creator in the Elohistic creation story is Elohim, an enormous Spirit-God, whose essence surrounds the whole planet Earth and fills the whole universe (Isa. 66: 1). The verb describing his creation is ברא bara in Hebrew meaning "to make from nil/nothing"... by the power of the word (Ps. 33: 9). That verb occurs three times in Gen. 1: 27. Thus Elohim created man from nil/nothing... by the power of his word, but he created also woman from nil/nothing... by the power of this word. Ja let's note that both man and woman was created in the sixth day before the first Sabbath! Elohim is the Mighty God, whose word makes wonders and miracles. The whole visible and the invisible world/universe has been made by his word!

Mutta jahvistisessa luomiskertomuksessa Jahve eli "Herra Jumala" muovasi käsillään maan tomusta miehen ja kaikki eläimet (1. Moos. 2: 7, 19). Epämääräisen ajan kuluttua hän rakensi naisen verenvuodattamista edellyttävän kirurgisen toimenpiteen kautta miehen kylkiluusta (1. Moos. 2: 21, 22). Mikä tällaisen kuvauksen perimmäinen tarkoitus sitten liekin, se ei ainakaan vahvista ihmisen uskoa Jumalan voimalliseen sanaan, jonka kautta myös Vapahtaja tuli myöhemmin tähän maailmaan (Joh. 1: 14).

But in the Yahwistic creation story Yahweh or "the Lord God" formed by his hands man and all animals (Gen. 2: 7, 19). After an uncertain time he built woman through a bloody surgical operation (Gen. 2: 21, 22). What ever might be the ultimate purpose of this kind of description it never hardens/strengthens human faith on God's powerful word, which was even made flesh in our Redeemer (John 1: 14).

Jumala, jonka Sana tuli lihaksi Jeesuksessa, ei tahdo uhria eli verenvuodatusta vaan laupeutta ja kuuliaisuutta (1. Sam. 15: 22; Ps. 51: 18, 19; Hoos. 6: 6; Matt. 9: 13; 12: 7). Kuka on siis Adamin rinnan avannut Jahve? Ja mikä ihmeen merkitys on lihankappaleella, joka asetettiin poistetun kylkiluun paikalla (1. Moos. 2: 21)?

God, whose word was made flesh in Jesus never asks for bloodshed but compassion and obeying (1. Sam. 15: 22; Ps. 51: 16, 17; Hos. 6: 6; Matthew. 9: 13; 12: 7). Who is Yahweh who opened Adam's breast? And what is the meaning of the peace of flesh instead of the rib (Gen. 2: 21)?

Pilkataanko jahvistisessa luomiskertomuksessa Jumalaa, joka luo tyhjästä sanansa voimalla, vai osoitetaanko siinä, miten naurettavaa on Saatanan yritys matkia Jumalaa? Ainakin se todistaa Jahven sotkevan kätensä vereen, mitä todellinen Jumala... taivaallinen Isämme... ei koskaan tee! Jeesuksen kädet olivat veressä, mutta ei hänen omasta toimestaan!

Is the Yahwistic creation story blasphemy of the God who creates from nil/nothing by the power of his word, or does it prove us how stupid Satan is when he tries to imitate God? At least it shows us that Yahweh smudged his hand with blood, which the true God... our heavenly Father... never does! Jesus' hands were bloody but not of his own affair!

Kun Elohim päätti luomisviikon hän totesi kaikkien luomistöittensä olevan "sangen hyvää" (1. Moos. 1: 31). Siis koko maapallo oli täydellinen, ja voimme vain yrittää kuvitella sen kauneutta. Koko Tellus oli Elohimin puutarha. Vielä nykyäänkin voi löytyä uskomattoman kauniita paikkoja maapallolta aluelta, jotka ovat säästyneet ihmisen tekemältä riistolta ja raiskaukselta. 

When Elohim ceased from work in the end of the creation week he stated that everything was "very good" (Gen. 1: 31). Thus the whole globe was perfect and we can only imagine it's beauty. The whole Earth was the garden of Elohim. Even today we may see incredibly lovely places on Earth in the areas, which have been saved from human exploitation and outrage.

Mutta Jahve perusti rajatun puutarhan jonnekin neljän virran kastelemalle alueelle ja  istutti sinne parhaiksi katsomiaan taimia (1. Moos. 2: 8 - 14). Puutarha oli tarkoitettu Adamin kodiksi (1. Moos. 2: 15), mutta sen sydämeen Jahve istutti kuitenkin Kuolemanpuun, sillä sitähän Hyvän- ja pahantiedon puu kantoi (1. Moos. 2: 9). 

But Yahweh founded a limited garden in the area moistened by four rivers and planted there seedlings he liked most (Gen. 2: 8 - 14). The garden was Adam's home (Gen. 2: 15), but however in the heart of it Yahweh planted the Tree of Death, for the Tree of knowledge of good and evil truly carried death (Gen. 2: 9).

Jahve tosin varoitti Adamia asiasta... mutta huomatkaamme... vain Adamia (1. Moos. 2:16, 17), sillä kirurginen toimenpide ja Eevan muovaaminen tehtiin vasta tuon varoituksen jälkeen (1. Moos. 2: 18, 21, 22). Jahve rakensi Adamille ja Eevalle kodin, mutta myöhemmin hän ajoi heidät leimuavan miekan kanssa sieltä pois (1. Moos. 3: 23, 24).

Yahweh did warn Adam... but note... only him (Gen. 2: 16, 17), for the surgical operation and Eve's birth took place just after the warning (Gen. 2: 18, 21, 22). Yahweh build home for Adam and Eve, but later he drove them away with the flaming sword (Gen. 3: 23, 24). 

Toimiiko rakastava Jumala mielestämme näin? Minun mielestäni tässä ei ole kysymys ollenkaan rakastavasta Isästämme vaan hänen pahimmasta vihollisestaan, joka yrittää vain näytellä Jumalaa. Rakastava Jumala antaa/tuo aina elämää... ei koskaan kuolemaa! 

Do you think this is how the Loving God acts? I think this is not a picture of our loving Father at all but of his worst enemy, who is just trying to imitate God. The Loving God gives/brings always life... never death!

Eikö tässä näy myös malli siitä, miten tässä maailmassa paha pannaan kiertämään! Lucifer oli kerran "Jumalan puutarhassa", taivaassa (Hes. 28: 13), josta hän joutui oman kapinansa vuoksi karkoitetuksi pois (Ilm. 12: 7 - 9). Ajaessaan välkkyvän miekan kanssa onnetonta ihmisparia ulos puutarhastaan hän mahtoi saada jonkinlaista palsamia omille haavoilleen.

Can't we see here even the pattern how to put the evil go on from one to another in this world! Lucifer was once in "the garden of God", in heaven (Eze. 28: 13), from where he was cast out (Rev. 12: 7 - 9) because of his own rebellion. Maybe he got balsam on his wounds when he was driving the poor couple away from his garden.

Tiesikö Eeva Adamille annetusta varoituksesta? Kuitenkin kielto annettiin vain Adamille yksikössä (hepreaksi) "älköön hän syökö... älköönkä koskeko... ettei kuolisi" (1. Moos. 2: 17), mutta Eevan antama vastaus Käärmeelle oli monikossa (hepreaksi) "älkööt he syökö... älköötkä koskeko... etteivät kuolisi" (1. Moos. 3: 3). 

Did Eve know something about the warning? However the warning was given in singular in Hebrew (Gen. 2: 17), but Eve's answer to the Serpent was in plural (Gen. 3: 3).

Keksikö Eeva vastauksen omasta päästään, vai oliko hän ehtinyt saada tiedon Adamilta? Sitä meille ei kerrota. Mutta ihmiselämästä tiedämme kokemuksesta varsin hyvin, että jos joku ryhmään kuuluva henkilö saa vajaata tietoa jostakin kaikkia yhteisesti koskevasta asiasta, seurauksena on syyttelyä tai kaaos. Juuri niin tapahtui myös Jahven paratiisissa!

Did Eve invent her answer by herself or did she get the knowledge from Adam? It's not told us. But from our daily life we know very well that if some member of a group gets defective information of common things, there will be recrimination and chaos. So it happened also in the paradise of Yahweh.

Kannattaa panna myös merkille, että syntiinlankeemuskertomuksessa nimi Jahve esiintyy kaikkialla muualla paitsi Käärmeen ja Eevan välisessä keskustelussa! Yrittikö Käärme saada selville, kuinka hyvin hänen petoksensa on toiminut? Toimiko Jahve tarkoituksellisesti näin saadakseen ihmisistä kumppaneita Jumalan vastaiseen kapinaansa? Ainakin Eevan vastauksesta voimme päätellä, ettei hän erottanut Elohimia Jahvesta!

It's worth to note that the name Yahweh is used in the story of the Fall but not in the conversation between Eve and the Serpent. Did the Serpent try to find out how well his betrayal is working? Did Yahweh act purposefully in order to get the human couple on his side against God? At least Eve's answer shows that she did not differentiate Elohim from Yahweh!

Jalkautuisiko Elohim "käyskentelemään illan viileydessä" (1. Moos. 3: 8)... valtava Henki-Jumala, joka ympäröi olemuksellaan maapallon ja täyttää koko universumin? Ja tulisiko hänelle kenties hiki päivän kovasta uurastuksesta! Voisiko joku kätkeytyä puiden sekaan Kaikkitietävän Jumalan edessä, niin että tämän pitäisi kysyä "missä sinä olet" (1. Moos. 3: 9)?  

Would Elohim "walk in the garden in the cool of the day" (Gen. 3: 8)... the enormous Spirit-God, whose essence surrounds the whole planet and fills the whole universe? And shall he sweat after a hard working day? Or could somebody hide himself/herself before the eyes of the Almighty God, so that he should call "where are you" (Gen. 3: 9)?

Tärkein kysymys: kiroaisiko Jumala luotujaan? Elohistisen luomiskertomuksen mukaan Jumala jakoi pelkästään siunaustaan luomakunnalle; etenkin luomisviikon päättyessä (1. Moos. 2: 3). Mutta Jahve aloitti heti kiroustensa sarjan!

The most important question: Would God curse his creations? According to the Elohistic creation story God shared mere blessings to his cosmos; specifically   in the end of the creation week (Gen. 2: 3). But Yahweh opened his series of curses!

Eikö tämä ole melkoista herjaa Kaikkivaltiaasta, joka tietää jokaisen ihmisen salatuimmatkin asiat (Saarn. 12: 14; Matt. 10: 26)!

Isn't this a blasphemy of the Almighty, who knows even the most secret things of every man (Ecc. 12: 14; Matthew 10: 26)!

Tässä oli siis muutama esimerkki siitä, miten ristiriitaisesti kaksi peräkkäin liitettyä luomiskertomusta esittävät maailman alun tapahtumia, ja miten vähättelevästi jahvistisessa tekstissä puhutaan luojasta. Mikäli vähättelevä teksti on tarkoitettu informaatioksi todellisesta Jumalasta, katson sen suoranaiseksi jumalanpilkaksi ja toisen käskyn (2. Moos. 20: 4 - 6) vastaiseksi toiminnaksi, mutta jos kirjoittaja on alunperinkin tiennyt kirjoittavansa Jumalan vastustajasta, Pahuuden Ruhtinaasta, ja käyttävänsä hänestä piilonimeä, teksti iskee naulankantaan! 

Here we have some examples how great contradiction those two creation stories include, although they have been connected one after another like one undivided story, and how dismissive text the Yahwist has about the author of the creation. If the dismissive text has been meant to be information about the true God, I think it's a perfect blasphemy and it's breaking the spirit of the second commandment (Ex. 20: 4 - 6), but if the one who has written the Yahwisti did know from the very beginning that he is writing and using a nickname about God's opponent, the Prince of Evil, the text is a bullseye!

Luomiskertomukset ovat kuitenkin niin erilaiset keskenään, etteivät ne voi mitenkään olla yhden ja saman kirjoittajan tekstiä! Kysymys on siitä, kuka on Jahvistin kirjoittaja ja millainen hänen suhteensa itse Jumalaan on ollut.

Those two creation stories differ so much that their author can't be the same person! The question is, who did write the Yahwist and what kind relationship he/she had with God!

Elohistisen luomiskertomuksen kirjoittaja on selvästikin tuntenut pyhää kunnioitusta kaikkeuden Luojaa kohtaan!

The author of the Elohistic creation story has most clearly felt holy honor before the Creator of the universe!

Ilman kahden luomiskertomuksen selvää erittelyä päädytään radion hartausohjelmissakin kuultuihin tulkintoihin siitä, miten hyvä Jumala ja paha jumala olivat aluksi yksi ja sama, mutta erosivat sitten myöhemmin toisistaan! HUH HUH!

Without a clear analysis of those two creation stories we'll end to such readings as we have been heard even in the Finnish radio prayers that the good God and the evil God were one at first, but divorced then later. OH NO!

Mutta palatkaamme tämän kirjoituksen lähtökohtaan; akateemiseen tietoon raamatun lähteistä. Koska mikään raamatun teksti ei ole Jumalan itsensä kirjoittamaa, vaan ainostaan inhimillistä yritystä kertoa koko ihmiskunnan historian ajan jatkuneesta hyvän ja pahan välisestä taistelusta, meidän kannattaa tarkistaa omaa asennoitumistamme.

But let's return back to the beginning of this text; to the academic knowledge about the biblical sources. Because God hasn't written any text of the Bible but they are just human attempt to describe the continuos battle between good and evil, we have a good reason to check our approach.

Jos joku tekstikohta osoittautuu epätodeksi, valheeksi tai paikkansapitämättömäksi, sen ei tarvitse merkitä sitä, että koko raamattu pitää heittää menemään! Emmehän me tee niin minkään muunkaan inhimillisen tekstin kanssa. Mutta on myös varsin suuri syy olla rakentelematta raamatun tekstien pohjalta omia pilvilinnoja tai helvettejä, joilla sitten toisiamme löisimme!

If we find some Bible text untrue, false or fallacious we need not to cast the whole Bible away! We don't act like that with any other human text either, don't we! But we have a good reason not to build on the Bible texts our own imaginary heavens or hells and preach them to others!