Jahvistista jumalanpilkkaa * Yahwistic blasphemy

Netin kautta voi saada akateemisiakin tietoja. Eräs sellainen on tieto, että Toora on koottu neljästä eri lähteestä, joista Jahvistia pidetään vanhimpana (kirjoitettu 900 - 850 eKr.). Kolme muuta lähdettä ovat Elohisti (kirjoitettu 700 - luvulla eKr.), Lakikirja eli Deuteronomium (kirjoitettu 700 - 620 eKr.) ja Pappiskirjat (kirjoitettu 550 - 500 eKr.). Monet tutkijat pitävät mahdollisena, että kyseiset lähteet saivat lopullisen muotonsa vasta pakkosiirtolaisuuden jälkeen 500 - 400-luvulla eKr.

In internet we can find also academic knowledge. One such is that Torah has been joined from four sources, which are: Yahwist, possibly the oldest one (written 900 - 850 B.C.), Elohist (written in the eight century B.C.), Deuteronomium  (written 700 - 620 B.C.) and the Priestly Books (written 550 - 500 B.C.). According to many specialists these sources got their final content not until after the Exile in the fifth or fourth century B.C.

Edelläsanotusta luonnollisesti seuraa se tosiasia, että Mooses tuskin on kirjoittanut Tooraan sanaakaan. Emme voi siis olla varmoja Vanhan Testamentin kirjoitusten alkuperästä, niiden todellisista kirjoittajista emmekä niiden kirjoittamisajankohdasta.

The natural result is that Moses hardly wrote a word in Torah. We can't be sure of the origin of the texts of the Old Testament, of their authors nor of the time when they were written.

Sinulle, joka koet uskosi romahtavan tähän paikkaan, haluan sanoa, että uskon tulee kiinnittyä Jumalaan itseensä ja henkilökohtaiseen kokemukseen hänen kanssaan eikä mihinkään ihmisten kirjoittamiin uskonnollisiin teksteihin hänestä... mahdollisesti hänestä! Joku rientää nyt tietenkin muistuttamaan, että "usko tulee sanan kuulemisesta" (Room. 10: 17). Totta, mutta vääristellyn Jumalan sanan kuuleminen tuskin synnyttää oikeaa uskoa!

To you who are feeling that your faith is about to collapse just now I want to say that faith must be fixed on God himself and on the personal experience with him and not on any human religious writings about him... possibly about him! Perhaps somebody hastens now to say that "faith comes by hearing" (Rom. 10: 17). True, but hardly any false teaching about God creates right faith!

Elohistissa tekijänä on Elohim eli "Jumala" niin kuin  elohistisessa luomiskertomuksessa  (1. Moos. 1: 1 - 2: 3), ja Jahvistissa tekijänä on Jahve eli "Herra Jumala" niin kuin jahvistisessa luomiskertomuksessa (1. Moos. 2: 4 - 25) sekä syntiinlankeemuskertomuksessa (1. Moos. 3: 1 - 24). Lisäksi näyttää siltä, että Jahve-nimeä on lisäilty myöhempien editointien ja käännösten yhteydessä sinne ja tänne ja luotu näin tietynlaista yhtenäisyyttä paloista koottuun Tooran tekstiin.

The author of Elohist is Elohim or "God" like in the Elohistic creation story  (Gen. 1: 1 - 2: 3), and the author of Yahwist is Yahweh or "the Lord God" like in the Yahwistic creation story (Gen. 2: 4 - 25) and the story of the Fall (Gen. 3: 1 - 24). Moreover it seems that the name Yahweh has been added in later editions and translations and thus a certain uniformity has been made in the combined text of Torah.

Ilman minkäänlaista akateemista tietoakin jokainen tarkka lukija voi todeta, että kaksi luomiskertomusta eroavat toisistaan siinä määrin, että sama henkilö ei ole voinut niitä kirjoittaa. Vertaamalla 1. Mooseksen kirjan kolmea ensimmäistä lukua, voimme nähdä varsin selvästi myös sen, että Jahvistin teksti esittää maailman luojan hyvin pienenä ja mitättömänä tekijänä. Katsokaamme vaikka seuraavia seikkoja!

Even without any academic knowledge every accurate reader may find that those two creation stories differ so much that their authors can't be the same person. Comparing the three chapters from the beginning of Genesis we can see also very clearly how the text of Yahwist presents us a very tiny and neglectable author. Let's look at the following things!

Elohistisessa luomiskertomuksessa esitelty luoja on Elohim, valtava Henki-Jumala, joka ympäröi  olemuksellaan koko vesipallon ja täyttää koko universumin (Jes. 66: 1). Siinä käytetty tekemistä kuvaava verbi on hepreaksi ברא baaraa eli "luoda tyhjästä"...  sanan voimalla (Ps. 33: 9). 1. Moos. 1: 27:ssa tuo verbi esiintyy kolme kertaa. Täten Elohim loi miehen tyhjästä... sanansa voimalla, mutta hän loi myös naisen tyhjästä... sanansa voimalla. Ja huomatkaamme sekä mies että nainen luotiin viikon kuudentena päivänä... ennen ensimmäistä sapattia! Elohim on Väkevä Jumala, jonka sana saa ihmeitä aikaan. Koko näkyvä ja näkymätön maailma ovat syntyneet hänen sanansa voimasta!

The creator in the Elohistic creation story is Elohim, an enormous Spirit-God, whose essence surrounds the whole planet Earth and fills the whole universe (Isa. 66: 1). The verb describing his creation is ברא bara in Hebrew meaning "to make from nil/nothing"... by the power of the word (Ps. 33: 9). That verb occurs three times in Gen. 1: 27. Thus Elohim created man from nil/nothing... by the power of his word, but he created also woman from nil/nothing... by the power of this word. Ja let's note that both man and woman was created in the sixth day before the first Sabbath! Elohim is the Mighty God, whose word makes wonders and miracles. The whole visible and the invisible world/universe has been made by his word!

Mutta jahvistisessa luomiskertomuksessa Jahve eli "Herra Jumala" muovasi käsillään maan tomusta miehen ja kaikki eläimet (1. Moos. 2: 7, 19). Epämääräisen ajan kuluttua hän rakensi naisen verenvuodattamista edellyttävän kirurgisen toimenpiteen kautta miehen kylkiluusta (1. Moos. 2: 21, 22). Mikä tällaisen kuvauksen perimmäinen tarkoitus sitten liekin, se ei ainakaan vahvista ihmisen uskoa Jumalan voimalliseen sanaan, jonka kautta myös Vapahtaja tuli myöhemmin tähän maailmaan (Joh. 1: 14).

But in the Yahwistic creation story Yahweh or "the Lord God" formed by his hands man and all animals (Gen. 2: 7, 19). After an uncertain time he built woman through a bloody surgical operation (Gen. 2: 21, 22). What ever might be the ultimate purpose of this kind of description it never hardens/strengthens human faith on God's powerful word, which was even made flesh in our Redeemer (John 1: 14).

Jumala, jonka Sana tuli lihaksi Jeesuksessa, ei tahdo uhria eli verenvuodatusta vaan laupeutta ja kuuliaisuutta (1. Sam. 15: 22; Ps. 51: 18, 19; Hoos. 6: 6; Matt. 9: 13; 12: 7). Kuka on siis Adamin rinnan avannut Jahve? Ja mikä ihmeen merkitys on lihankappaleella, joka asetettiin poistetun kylkiluun paikalla (1. Moos. 2: 21)?

God, whose word was made flesh in Jesus never asks for bloodshed but compassion and obeying (1. Sam. 15: 22; Ps. 51: 16, 17; Hos. 6: 6; Matthew. 9: 13; 12: 7). Who is Yahweh who opened Adam's breast? And what is the meaning of the peace of flesh instead of the rib (Gen. 2: 21)?

Pilkataanko jahvistisessa luomiskertomuksessa Jumalaa, joka luo tyhjästä sanansa voimalla, vai osoitetaanko siinä, miten naurettavaa on Saatanan yritys matkia Jumalaa? Ainakin se todistaa Jahven sotkevan kätensä vereen, mitä todellinen Jumala... taivaallinen Isämme... ei koskaan tee! Jeesuksen kädet olivat veressä, mutta ei hänen omasta toimestaan!

Is the Yahwistic creation story blasphemy of the God who creates from nil/nothing by the power of his word, or does it prove us how stupid Satan is when he tries to imitate God? At least it shows us that Yahweh smudged his hand with blood, which the true God... our heavenly Father... never does! Jesus' hands were bloody but not of his own affair!

Kun Elohim päätti luomisviikon hän totesi kaikkien luomistöittensä olevan "sangen hyvää" (1. Moos. 1: 31). Siis koko maapallo oli täydellinen, ja voimme vain yrittää kuvitella sen kauneutta. Koko Tellus oli Elohimin puutarha. Vielä nykyäänkin voi löytyä uskomattoman kauniita paikkoja maapallolta aluelta, jotka ovat säästyneet ihmisen tekemältä riistolta ja raiskaukselta. 

When Elohim ceased from work in the end of the creation week he stated that everything was "very good" (Gen. 1: 31). Thus the whole globe was perfect and we can only imagine it's beauty. The whole Earth was the garden of Elohim. Even today we may see incredibly lovely places on Earth in the areas, which have been saved from human exploitation and outrage.

Mutta Jahve perusti rajatun puutarhan jonnekin neljän virran kastelemalle alueelle ja  istutti sinne parhaiksi katsomiaan taimia (1. Moos. 2: 8 - 14). Puutarha oli tarkoitettu Adamin kodiksi (1. Moos. 2: 15), mutta sen sydämeen Jahve istutti kuitenkin Kuolemanpuun, sillä sitähän Hyvän- ja pahantiedon puu kantoi (1. Moos. 2: 9). 

But Yahweh founded a limited garden in the area moistened by four rivers and planted there seedlings he liked most (Gen. 2: 8 - 14). The garden was Adam's home (Gen. 2: 15), but however in the heart of it Yahweh planted the Tree of Death, for the Tree of knowledge of good and evil truly carried death (Gen. 2: 9).

Jahve tosin varoitti Adamia asiasta... mutta huomatkaamme... vain Adamia (1. Moos. 2:16, 17), sillä kirurginen toimenpide ja Eevan muovaaminen tehtiin vasta tuon varoituksen jälkeen (1. Moos. 2: 18, 21, 22). Jahve rakensi Adamille ja Eevalle kodin, mutta myöhemmin hän ajoi heidät leimuavan miekan kanssa sieltä pois (1. Moos. 3: 23, 24).

Yahweh did warn Adam... but note... only him (Gen. 2: 16, 17), for the surgical operation and Eve's birth took place just after the warning (Gen. 2: 18, 21, 22). Yahweh build home for Adam and Eve, but later he drove them away with the flaming sword (Gen. 3: 23, 24). 

Toimiiko rakastava Jumala mielestämme näin? Minun mielestäni tässä ei ole kysymys ollenkaan rakastavasta Isästämme vaan hänen pahimmasta vihollisestaan, joka yrittää vain näytellä Jumalaa. Rakastava Jumala antaa/tuo aina elämää... ei koskaan kuolemaa! 

Do you think this is how the Loving God acts? I think this is not a picture of our loving Father at all but of his worst enemy, who is just trying to imitate God. The Loving God gives/brings always life... never death!

Eikö tässä näy myös malli siitä, miten tässä maailmassa paha pannaan kiertämään! Lucifer oli kerran "Jumalan puutarhassa", taivaassa (Hes. 28: 13), josta hän joutui oman kapinansa vuoksi karkoitetuksi pois (Ilm. 12: 7 - 9). Ajaessaan välkkyvän miekan kanssa onnetonta ihmisparia ulos puutarhastaan hän mahtoi saada jonkinlaista palsamia omille haavoilleen.

Can't we see here even the pattern how to put the evil go on from one to another in this world! Lucifer was once in "the garden of God", in heaven (Eze. 28: 13), from where he was cast out (Rev. 12: 7 - 9) because of his own rebellion. Maybe he got balsam on his wounds when he was driving the poor couple away from his garden.

Tiesikö Eeva Adamille annetusta varoituksesta? Kuitenkin kielto annettiin vain Adamille yksikössä (hepreaksi) "älköön hän syökö... älköönkä koskeko... ettei kuolisi" (1. Moos. 2: 17), mutta Eevan antama vastaus Käärmeelle oli monikossa (hepreaksi) "älkööt he syökö... älköötkä koskeko... etteivät kuolisi" (1. Moos. 3: 3). 

Did Eve know something about the warning? However the warning was given in singular in Hebrew (Gen. 2: 17), but Eve's answer to the Serpent was in plural (Gen. 3: 3).

Keksikö Eeva vastauksen omasta päästään, vai oliko hän ehtinyt saada tiedon Adamilta? Sitä meille ei kerrota. Mutta ihmiselämästä tiedämme kokemuksesta varsin hyvin, että jos joku ryhmään kuuluva henkilö saa vajaata tietoa jostakin kaikkia yhteisesti koskevasta asiasta, seurauksena on syyttelyä tai kaaos. Juuri niin tapahtui myös Jahven paratiisissa!

Did Eve invent her answer by herself or did she get the knowledge from Adam? It's not told us. But from our daily life we know very well that if some member of a group gets defective information of common things, there will be recrimination and chaos. So it happened also in the paradise of Yahweh.

Kannattaa panna myös merkille, että syntiinlankeemuskertomuksessa nimi Jahve esiintyy kaikkialla muualla paitsi Käärmeen ja Eevan välisessä keskustelussa! Yrittikö Käärme saada selville, kuinka hyvin hänen petoksensa on toiminut? Toimiko Jahve tarkoituksellisesti näin saadakseen ihmisistä kumppaneita Jumalan vastaiseen kapinaansa? Ainakin Eevan vastauksesta voimme päätellä, ettei hän erottanut Elohimia Jahvesta!

It's worth to note that the name Yahweh is used in the story of the Fall but not in the conversation between Eve and the Serpent. Did the Serpent try to find out how well his betrayal is working? Did Yahweh act purposefully in order to get the human couple on his side against God? At least Eve's answer shows that she did not differentiate Elohim from Yahweh!

Jalkautuisiko Elohim "käyskentelemään illan viileydessä" (1. Moos. 3: 8)... valtava Henki-Jumala, joka ympäröi olemuksellaan maapallon ja täyttää koko universumin? Ja tulisiko hänelle kenties hiki päivän kovasta uurastuksesta! Voisiko joku kätkeytyä puiden sekaan Kaikkitietävän Jumalan edessä, niin että tämän pitäisi kysyä "missä sinä olet" (1. Moos. 3: 9)?  

Would Elohim "walk in the garden in the cool of the day" (Gen. 3: 8)... the enormous Spirit-God, whose essence surrounds the whole planet and fills the whole universe? And shall he sweat after a hard working day? Or could somebody hide himself/herself before the eyes of the Almighty God, so that he should call "where are you" (Gen. 3: 9)?

Tärkein kysymys: kiroaisiko Jumala luotujaan? Elohistisen luomiskertomuksen mukaan Jumala jakoi pelkästään siunaustaan luomakunnalle; etenkin luomisviikon päättyessä (1. Moos. 2: 3). Mutta Jahve aloitti heti kiroustensa sarjan!

The most important question: Would God curse his creations? According to the Elohistic creation story God shared mere blessings to his cosmos; specifically   in the end of the creation week (Gen. 2: 3). But Yahweh opened his series of curses!

Eikö tämä ole melkoista herjaa Kaikkivaltiaasta, joka tietää jokaisen ihmisen salatuimmatkin asiat (Saarn. 12: 14; Matt. 10: 26)!

Isn't this a blasphemy of the Almighty, who knows even the most secret things of every man (Ecc. 12: 14; Matthew 10: 26)!

Tässä oli siis muutama esimerkki siitä, miten ristiriitaisesti kaksi peräkkäin liitettyä luomiskertomusta esittävät maailman alun tapahtumia, ja miten vähättelevästi jahvistisessa tekstissä puhutaan luojasta. Mikäli vähättelevä teksti on tarkoitettu informaatioksi todellisesta Jumalasta, katson sen suoranaiseksi jumalanpilkaksi ja toisen käskyn (2. Moos. 20: 4 - 6) vastaiseksi toiminnaksi, mutta jos kirjoittaja on alunperinkin tiennyt kirjoittavansa Jumalan vastustajasta, Pahuuden Ruhtinaasta, ja käyttävänsä hänestä piilonimeä, teksti iskee naulankantaan! 

Here we have some examples how great contradiction those two creation stories include, although they have been connected one after another like one undivided story, and how dismissive text the Yahwist has about the author of the creation. If the dismissive text has been meant to be information about the true God, I think it's a perfect blasphemy and it's breaking the spirit of the second commandment (Ex. 20: 4 - 6), but if the one who has written the Yahwisti did know from the very beginning that he is writing and using a nickname about God's opponent, the Prince of Evil, the text is a bullseye!

Luomiskertomukset ovat kuitenkin niin erilaiset keskenään, etteivät ne voi mitenkään olla yhden ja saman kirjoittajan tekstiä! Kysymys on siitä, kuka on Jahvistin kirjoittaja ja millainen hänen suhteensa itse Jumalaan on ollut.

Those two creation stories differ so much that their author can't be the same person! The question is, who did write the Yahwist and what kind relationship he/she had with God!

Elohistisen luomiskertomuksen kirjoittaja on selvästikin tuntenut pyhää kunnioitusta kaikkeuden Luojaa kohtaan!

The author of the Elohistic creation story has most clearly felt holy honor before the Creator of the universe!

Ilman kahden luomiskertomuksen selvää erittelyä päädytään radion hartausohjelmissakin kuultuihin tulkintoihin siitä, miten hyvä Jumala ja paha jumala olivat aluksi yksi ja sama, mutta erosivat sitten myöhemmin toisistaan! HUH HUH!

Without a clear analysis of those two creation stories we'll end to such readings as we have been heard even in the Finnish radio prayers that the good God and the evil God were one at first, but divorced then later. OH NO!

Mutta palatkaamme tämän kirjoituksen lähtökohtaan; akateemiseen tietoon raamatun lähteistä. Koska mikään raamatun teksti ei ole Jumalan itsensä kirjoittamaa, vaan ainostaan inhimillistä yritystä kertoa koko ihmiskunnan historian ajan jatkuneesta hyvän ja pahan välisestä taistelusta, meidän kannattaa tarkistaa omaa asennoitumistamme.

But let's return back to the beginning of this text; to the academic knowledge about the biblical sources. Because God hasn't written any text of the Bible but they are just human attempt to describe the continuos battle between good and evil, we have a good reason to check our approach.

Jos joku tekstikohta osoittautuu epätodeksi, valheeksi tai paikkansapitämättömäksi, sen ei tarvitse merkitä sitä, että koko raamattu pitää heittää menemään! Emmehän me tee niin minkään muunkaan inhimillisen tekstin kanssa. Mutta on myös varsin suuri syy olla rakentelematta raamatun tekstien pohjalta omia pilvilinnoja tai helvettejä, joilla sitten toisiamme löisimme!

If we find some Bible text untrue, false or fallacious we need not to cast the whole Bible away! We don't act like that with any other human text either, don't we! But we have a good reason not to build on the Bible texts our own imaginary heavens or hells and preach them to others!