Jumalan uhri * God's sacrifice

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 22. luvusta löydämme kertomuksen Abrahamista ja Iisakista, kun isä on viemässä poikaansa uhrattavaksi. Kertomus lienee kaikille koulun uskontotunneille osallistuneille varsin tuttu. 

In the 22nd chapter of Genesis there is a story of Abraham ans Isaac telling how a father was intending to kill his son. Perhaps everybody knows this story.

Silloin kun vielä (uskoin) olin uskoteltu luulemaan, että koko raamattu sisältää vain Jumalan erehtymättömiä sanoja, minun oli todella vaikea käsittää ilmiselvää ristiriitaa tämän kertomuksen ja "älä tapa"-käskyn välillä. Mutta Jumalalle kiitos, olen päässyt tuosta ristiriidasta eroon!

When I still (believed) was made believe that every word in the Bible is only God's unerring expression, I had terrible difficulties to understand the contradiction between this story and the commandment "don't kill". But thanks to God there is no more any contradiction in my mind!

Voisiko Jumala, joka kieltää tappamisen, sallia tappamisen,  tai voisiko rakastava Jumala jaella tappokäskyjä? Olisiko sellaisella jumalalla mitään uskottavuutta tai arvovaltaa, tai voisiko häneen edes luottaa? Eikö sellainen kuulosta ennemminkin mielisairaalta itsevaltiaalta!

Could it be possible that God who denies killing allowes it or could the loving God deliver orders to kill? Could such a god have any credibility or authority or could some-one rely on him? I think it sounds like an insane tyrant!

Taivaan Jumala (Ehjee) on ilmoittanut hyvin moneen kertaan olevansa muutumaton, ja se merkitsee pysyvyyttä, varmuutta, ehdottomuutta myös hänen tahtonsa suhteen! Sellainen Jumala ei siis ole voinut kiusata Aabrahamia piinallisella haasteella uhrata oma poikansa. Kuka rakastava isä suostuisi edes ajattelemaan sellaista? 

The heavenly God (Ehyeh) has informed many times that he is constant, and it means permanence, certainty, absoluteness even over his will! I can't imagine such God to tease Abraham with an awkward challenge to sacrifice his own son. Who is that loving father who could even imagine such thing?

Jumala asetti jo luomisessa perheen yhteiskuntarakenteen perustaksi, ja hän haluaa ehdottomasti tukea perheen jäsenten yhteenkuuluvuutta ja perheen sisäisiä siteitä! Jumalako määräisi jotakin sellaista, mikä toimisi juuri vastoin hänen omaa asetustaan ja tahtoaan? Voidaanko enää mielipuolisempaa keksiä!

God set even in the creation family to be the base of the society, and he is insiting to support the cohesion of family members and it's inner bonds/bandages! Could God ever order something that should work against his own acts and will? Could it be something more mad!

Miten tuo Aabrahamin ja Iisakin tapaus voisi sitten olla ymmärrettävissä? Ihan yksinkertaisesti niin, että uhraamiskäsky tulikin Jahvelta/Jehovalta, joka tunnetaan okkultismissa verenhimoisena ja uhreja vaativana jumalana. 

How could we understand the case of Abraham and Isaac? Just simply: it was Yahweh/Jehovah who gave the order to make sacrifice, for in occultism he is known to be a god who is very bloodthirsty and requires sacrifices.

Kyllähän me jokainen tiedämme sen, miten äärettömän vaikea on erottaa Jumalan ääntä omista ajatuksista ja tahdosta! Ja suorastaan mahdotonta on erottaa Saatanan ääntä Jumalan äänestä, koska tuo Jumalan vihollinen haluaa aina esiintyä itse Jumalana!

We do know how utterly difficult it is to distinguish God's voice from one's own thoughts and will! And it's absolutely impossible to distinguish Satan's voice from God's voice, because God's enemy wants always to pretend to be God!

Aabraham siis LUULI saaneensa uhraamiskehoituksen Jumalalta. Hän toimi saamansa kehoituksen mukaan, tosin hyvin raskain ja vastahakoisin mielin. Matka uhripaikalle on täytynyt tuntua Aabrahamista painajaiselta!

Abraham IMAGINED it was God who gave him orders. He acted following the command but with very heavy heart and unwilling mind. I think that the way up to the mountain must be like a nightmare!

Se seikka, että Aabraham ei kertonut palvelijalleen suoraan matkan tarkoitusta, todistaa sen puolesta, että myös Aabraham epäili uhrikehoitusta. Täytyihän Aabrahamin tietää, että JUMALA EI SALLI TAPPAMISTA. Vaikka lakia ei kirjoitetussa muodossa ollut vielä annettukaan, oli kuitenkin olemassa suusanallisesti sukupolvelta toiselle välitetty kertomus Kainista ja Aabelista.

The fact that Abraham didn't tell to his servant exactly the purpose of his trip shows that even Abraham was doubtful towards the order to make a sacrifice. I think that Abraham had to know that GOD DOESN'T ALLOW TO KILL. Although the commandments were not yet given as literal form, there was at least a story of Cain and Abel transmitted from one generation to another.

Olemme joka päivä osallisina hyvän ja pahan välisessä taistelussa aivan samoin kuin Aabrahamkin oli tuona koetuksen hetkenään. Pahuuden Ruhtinas sai Aabrahamin lähtemään uhraamismatkalle, mutta hyvä Rakkauden Jumala astui väliin tapansa mukaisesti juuri oikealla hetkellä ei sekuntiakaan liian aikaisin tai liian myöhään.

Every day we take part in the struggle between Good and Evil like Abraham in that moment of his test. The Prince of Evil made him to leave for the trip of sacrifice, but the good God of Love stood up like he usually does just in the right moment not a second too early or too late.

Aabrahamin ollessa jo iskemässä alttarille asetettua poikaansa Jumalan ääni pysäytti hänet ja osoitti, miten hänen tuli toimia.

When Abraham was about to hit his son resting on the altar God's voice stopped him and fingered who he should act.

Kertomuksen suurin opetus tulee nyt tässä: JUMALA EI SALLINUT AABRAHAMIN SATUTTAA POIKAANSA JA UHRATA  TÄTÄ, KOSKA JUMALA EI TOIMISI NIIN ITSEKKÄÄN!

And now comes the greatest lesson of that story: GOD DIDN'T ALLOW ABRAHAM TO TOUCH HIS SON OR SACRIFICE HIM, BECAUSE GOD COULD NOT EVER ACT SO EITHER!

Jumala ei ole raakalaismainen Isä, joka tappaisi/tapattaisi/uhraisi/uhrauttaisi Poikansa, VAAN HÄN TULI ITSE UHRIKSI, juuri niin kuin Aabrahamin ja Iisakin tapauksessakin uhri oli jo valmiina paikalla. Se piti vain nähdä ja huomata!

God is not a savage Father, who could kill/allow to kill/ sacrifice/allow to sacrifice his Son, BUT HE DESCENDED HIMSELF TO BE A SACRIFICE, just like in the case of Abraham and Isaac there was the sacrifice already waiting. Abraham had only to see and notice it!

Luciferin kapina taivaassa on se orjantappurapensas, johon Jumala itse jäi kiinni. Hän, joka on olemukseltaan käsittämätön HENKI (Joh. 4: 24), tuli ihmeellisellä tavalla lihaksi/ihmiseksi (Joh. 1: 1 - 3, 14), ja ihmisenä hän (2. Kor. 5: 19) alistui vastustajansa Perkeleen tapettavaksi.

Lucifer's rebellion is the thorn bush, which God himself got caught in. He whose essence is SPIRIT (John 4: 24) became amazingly flesh/man (John 1: 1 - 3, 14), and as a man he (2. Cor. 5: 19) surrendered to be killed/sacrificed by Devil, his enemy.

Luciferin kapinan ja ihmiskunnan syntiinlankeemuksen seurauksena tilanne ihmisten keskuudessa on ollut juuri samanlainen kuin Aabrahamin perheessä muinoin; joku saattaa saada tappokäskyn (isä Aabraham), joku toinen joutuu uhriksi (poika Iisak), joku kolmas työnnetään täysin asian ulkopuolelle (äiti Saata) ja jollekulle uskoudutaan ainakin osittain (palvelija). Eikö kuulosta varsin inhimilliseltä elämältä? Näytelmä on kuin tätä päivää!

After Luficer's rebellion and the fall of the mankind the situation among us has been just the same as it were then in Abraham's family; one member gets an order to kill (father Abraham), one must be the victim (son Isaac), one is put totally aside (mother Sarah) and one must be like a confidant (servant). Doesn't it sound familiar? The drama is just from our day!

Mutta Jumala sanoo: KUUULIAISUUTTA MINÄ TAHDON ENKÄ UHRIA. 

But God says: I PREFER OBEDIENCE TO SACRIFICE!