Kirjan ulkopuolelta * An exterior view

Pastori ja kirjailija Jaakko Heinimäen sekä Vapaa-ajattelijoiden liiton ex-puheenjohtaja Jussi K. Niemelän kirja "Kamppailu Jumalasta" sisältää 12 erää uskosta, jotka tuppaavat aina päättyä ratkaisemattomaan. Kirja on kuitenkin mielenkiintoinen lukukokemus kahden eri näkökulmasta yhtä ja samaa asiaa katsovan ja pohtivan ihmisen ajattelusta. 

"Kamppailu Jumalasta", the book of the pastor and author Jaakko Heinimäki and the ex-leader of the society of the freethinkers Jussi K. Niemelä contains 12 games of faith each of them having an unsolved end. However the book is an interesting experience of reading about two inverse way of thinking and perspectives. 

Jussi K. Niemelä määrittelee itsensä "positiiviseksi ateistiksi" tai "evidentialistiksi", joka vaatii todisteita Jumalalle, ja olen aistivinani, että hän olisi suorastaan innostunut, jos joku osaisi niitä hänelle antaa.

Jussi K. Niemelä defines himself "a positive atheist" or "one who seeks for evidences" who insists arguments for God, and it seems to me that he should be positively excited, if somebody could get them to him.

Ymmärrän, että Niemelä ihmettelee Heinimäelle useampaan kertaan osittain pakanalliselta näyttävää kristittyjen Jumalaa. Hän kirjoittaa mm. näin: "Sinäkään et kristittynä usko Thoriin, Apolloon, Madderakkaan, Baaliin tai Ukkoon. Sen sijaan uskot osittain Dionysokseen, Osirikseen, Attikseen ja Mithraan, koska nämä jumaluudet ovat Kristuksen hahmossa sekä tarinoissa voimakkaasti vaikuttamassa."

I think that Niemelä asks Heinimäki many times in surprise of the pagan-looking Christian God: He writes for instance: "Neither you believe in Thor, Apollo, Madderakch, Baal or Ukko. Instead you believe in Dionysos, Osiris, Attis and Mitrah, because these godhoods are in the figure of Christ and have a strong influence on the tales." 

Vastineessaan Niemelälle Heinimäki kirjoittaa mm. seuraavaa: "Jumala ei niinkään 'ole olemassa', vaan hän on itse oleminen. Jumala ei ole kaikkeuden osa. Jumalan oleminen on toisenlaista kuin luotujen olioiden ja asioiden olemassaolo, siksi minusta olemassa olemisen käsitteen voisi rajata koskemaan vain luotua todellisuutta."

In his answer Heinimäki writes to Niemelä among other things like this: "God is the existence itself rather than he exists. God is not any part of the universe. God's existence differs from the existence of all creatures and things, therefore I prefer to limit the concept of existence to mean/refer to the created things only." 

Kuulostaa hyvältä minun korvassani! Niemelä kyseenalaistaa pakanuuden vaikutuksen kristinuskossa, ja Heinimäki on selvästi Ehjeen jäljillä!  

Good, I like it! Niemelä is questioning the pagan effects on Christianity and Heinimäki is clearly following Ehyee!

Jahve/Jehova on sidottu neljään ilmansuuntaan (vrt. edellinen kirjoitukseni Irenaeuksesta) ja kaikkeen luotuun. Jumala (Ehjee - 2. Moos 3: 14), joka on kaiken luoja ja tekijä ei voi kuulua luomakuntaan, vaan hänen täytyy olla sen yläpuolella, sen syy ja aikaansaaja. Jumalan "oleminen" eroaa kaiken luodun olemisesta siinä, että se on IKUISTA/ÄÄRETÖNTÄ.

Yahweh/Jehovah is bound to the four compass points (compare my previous blog text of Irenaeus) and to evry created thing. God (Ehyee - Ex. 3: 14), who is the creator/author of everything can't never be a part/component of the cosmos, but he must be above it, a cause and a maker of the cosmos. God's existence differs from the existence of the creatures, for it is ETERNAL/EVERLASTING.

Niemelä kaipaa Jumalan uutta ilmoitusta itsestään. Hän kirjoittaa näin: "Jos Jumala olisi oikeasti olemassa, hänen olisi naurettavan helppo ilmoittaa itsensä ihmiskunnalle uudestaan nyt, kun meillä on hienot vempaimet ja internet. Jumala vain pamahtaisi samaan aikaan kaikkien maailman selailevien ihmisten näytölle ja voila! Tietenkin ilmoituksen pitäisi olla sen verran ihmeellinen, että joku kalifornialainen nettiguru ei sitä osaisi toteuttaa. Näyttö voisi vaikka muuttua kolmiulotteiseksi ja Jumala voisi astua ihmisen sydämeen niin vakuuttavasti, että viimeisinkin epäilijä ymmärtäisi kristinuskon olevan lopullinen totuus."

Niemelä is waiting for a new notification of God. He writes: "If God really exists, it would be preposterously easy for him to give a new message for us now when we have all the gadgets and internet. God would just bang at the same time on evrybody's screen and voila! Of course his message and appearance should be so miraculous that any Californian internet guru couldn't produce a similar show. Perhaps the display might turn to three-dimensional and God would step into the hearts of people so convincingly that even the last skeptic would understand that Christianity is the final truth."

Noin kirjoittaessaan Niemelä ei näytä minun mielestäni ymmärtävän mm., että
1. Jumala ei tarvitse ihmisen/luotunsa neuvoja
2. Jumala ei tee epäilemistä koskaan mahdottomaksi 
3. Jumala ei tarvitse helppoja konsteja, sillä hänelle on mahdotonkin mahdollista
4. Jumala ottaa kaikki ihmiset huomioon yhdenvertaisesti
5. Jumala ei käytä pakkoa
6. Jumala itse on totuus
7. Jumala on ilmoittanut itsensä jo moneen kertaan
8. Jumalan vastustaja, Saatana, saattaa hyvinkin noudattaa tuota Niemisen antamaa mallia 

But I think that Niemelä doesn't understand that:
1. God never needs human advice
2. God never prohibits doubts
3. God never needs easy means, for even the impossible is possible for him
4. God takes equally every people into his account
5. God never forces
6. God himself is the truth
7. God has appeared many times before
8. God's opponent, Satan, may follow the pattern of Nieminen with pleasure

Aikaisemmista Jumalan esiintulemisista mainittakoon:
1. Jumalan liitto Aabrahamin kanssa
2. Jumalan kohtaaminen Mooseksen kanssa
3. Jumalan tuleminen ihmiseksi Jeesuksessa

I want to remind you of God's former manifestations: 
1. God's covenant with Abraham
2. God's meet with Moses
3. God's manifestation in Jesus

Kaikista noista Jumalan ja ihmisen kohtaamisista seurasi kansan nouseminen ja liikekannalle lähteminen, ja niiden vaikutukset näkyvät ajassa ja ihmiskunnan historiassa. 

All those meets caused uprising of people and motions of them, and we can see their effects on time and history.

Kaikilla näkyvillä asioilla on varjo ja/tai peilikuva. Varjo/peilikuva ei ole välttämättä täydellinen tai täysin lähteensä näköinen, mutta joka tapauksessa se todistaa, että sen aihe/syy/aikaansaaja on olemassa. 

Every visible thing has a shade and/or a reflection. The shade or the reflection is not necessarily perfect or looking similar to it's source, but in every case it proofs that it's source/reason/cause/motive exists.

Vaikka Jumala itse on näkymätön Henki, hänen varjonsa/peilikuvansa näkyy mm. siinä kopiossa, jonka Saatana, Jumalan vannoutunut vihollinen, on tehnyt. 

Although God himself is an invisible Spirit, his shade/reflection is shown for us in the copy that Satan, God's devoted enemy, has made.

Se seikka, että Saatana on nähnyt suunnattoman määrän vaivaa luodessaan Valhe-Jumalan, Jahven/Jehovan, todistaa mitä voimakkaammin sen puolesta, että on olemassa myös oikea Jumala/Ehjee.

Satan has worked very long and hard to create the False-God, Yahweh/Jehovah, and it confirmes the fact that even the real God/Ehyeh exists.

Irenaeuksen lausunto * A citation from Irenaeus

Kirkkoisä Irenaeus (n. 130 - 202) on perustellut kirjassaan "Harhaoppeja vastaan" (03. 11. 08) Uuden Testamentin evankeliumien lukumäärää näin: "Evankeliumeja ei mitenkään voisi olla enemmän tahi vähemmän kuin niitä on. Koska maailmassa, jossa elämme, on neljä pääilmansuuntaa ja neljä päätuulta, samaan aikaan kun kirkko on levittäytynyt kaikkialle maapallolle, ja kirkon pilari sekä perusta on evankeliumi (ilosanoma) ja elämän Henki, niin sopivasti sillä on neljä pilaria, kaikkialla uloshengittäen rehellisyyttä ja elävöittäen ihmisiä. Tästä johtuen on selvää, että Sana, kaiken luoja, ihmisille ilmaantuen antoi meille ilosanoman, nelinkertaisen muodossaan, mutta pysyen koossa yhden Hengen voimalla. Kuten Daavid sanoi, kun häneltä kysyttiin hänen tulemistaan: 'Sinä, jonka istuinta kerubit kannattavat! Ilmesty kirkkaudessasi.' Sillä kerubeilla on neljät kasvot, ja heidän kasvonsa ovat kuvia Jumalan Pojan toimista."

The church father Irenaeus (130 - 202) has argued in his book (03.11.08) the four gospels of the New testament on the basis of the four compass points and the four winds.

Löysin kyseisen lainauksen Jaakko Heinimäen ja Jussi K. Niemelän tänä vuonna ilmestyneestä kirjasta "Kamppailu Jumalasta". Sain kirjan joululahjaksi, ja olen lueskellut sitä iltalukemisena. Hyvin mielenkiintoista luettavaa!

I found the citation in a recent book of Jaakko Heinimäki and Jussi K. Niemelä. I got the book (Kamppailu Jumalasta) as a Christmas present and I have been reading it by nights. Very interesting indeed! 

Niemelä toteaa Irenaeuksen lainauksen jälkeen seuraavaa:
"Sanoisin, että kriittisyys on ollut Irenaeuksella hakusessa, kun hän on perustellut, miksi Uuden testamentin tulee sisältää juuri neljä evankeliumia. Tosiasiassa niiden valinta on ollut mielivaltainen ja perustunut rautakauden maagis-uskonnollisiin käsityksiin."

Niemelä gives his comment to the citation ahead: "I'd like to say that Irenaeus has lost his criticality when he has argued the amount of the gospels in the New Testament. Actually the choice  has been arbitrary and based upon the magic-religious thinking of the Iron Age."

Vastineessaan Niemelälle Jaakko Heinimäki ei kommentoi Irenaeuksen lausuntoa ollenkaan.

In his answer to Niemelä Jaakko Heinimäki doesn't comment Irenaeus' citation at all. 

Minä puolestani olen iloinen siitä, että Niemelä paljasti Irenaeuksen lausunnon. Onhan se hyvin merkittävä! Minulle se todistaa jälleen kerran sen puolesta, että historian kuluessa kirkon johtajat ovat rakennelleet määrätietoisesti jumalankuvaa oman tahtonsa mukaan seuraten pakanallista kuvaa jumaluudesta. Neljä pääilmansuuntaa ja neljä elementtiä ovat okkultistisessa ajattelussa Jahve/Jehova-järjestelmän perusta!

But I'm very pleased that Niemelä published that citation. It's very important, isnt'it! Once again it proofs to me that during history the church leaders have been creating the image of God very purposefully according to their own will following the pagan image of the godhood. The four compass points and the four elements are the base of the occult Yahweh/Jehovah-system!

Niin järkyttävää kuin raamatun kirjoitusten jumalalliseen alkuperään luottavalle maallikolle onkin törmätä toisenlaiseen totuuteen, sitä on kuitenkin parasta katsoa avoimin silmin. Pakanallinen/okkultistinen käsitys jumaluudesta on sittenkin luikertanut jopa raamatun teksteihin!

No matter how terrible it's for a layman, who has trusted on the divine origin of the Bible texts, to face an inverse truth, you must look at it with open eyes. A pagan/an occult conception of the deity has been transported even into the Bible texts!

On tärkeää erottaa itse Jumala ja hänen valtaistuimensa toisistaan! Jumalan valtaistuimen suhteen neljä on oleellisen tärkeä (Hes. 1: 10; Ilm. 4: 6 - 8) luku. Okkultistinen Jahve/Jehova-järjestelmä on eräänlainen peilikuva tai varjo Jumalan valtaistuimesta. Mutta valtaistuin EI OLE itse Kaikkivaltias Jumala, joka sillä "istuu" (Henki-Jumalahan ei istu koskaan kirjaimellisesti)! 

It's very important to differentiate God from his throne! Four is an essential number when it's question about God's throne (Eze. 1: 10; Rev. 4: 6 - 8). The occult Yahweh/Jehovah-system is a kind of reflection or a shade of God's throne. But the throne IS NOT the Almighty God himself "sitting" on it (the Spirit-God sits never literally)!

Kiivas Jahve * The Jealous Yahweh

Palaan 2. Moos. 34. lukuun, johon viittasin myös edellisessä tekstissäni. Jakeessa 14 luemme: "Älä kumarra muuta jumalaa: sillä Herra on nimeltään Kiivas, hän on kiivas Jumala."

Now I come back to the 34th chapter of Exodus to which I pointed in my previuos text. We read in the 14th verse: "for you shall worship no other god: for the LORD, whose name is Jealous, is a jealous God."

Jakeen loppuosa hepreaksi.

The end of the verse in Hebrew.

Jakeen keskeinen sana קנא (en saa kirjoitettua vokaalimerkkejä näppäimistölläni) merkitsee siis "kiivas", "herkästi loukkaantuva". No, mitäs tämä nyt sitten on? 

The key-word in the verse is קנא (can't write vowels with my keybord) and it means "quick-tempered", "anxious", "one who gets easily hurted". What is this now?

Saman luvun 6. jakeessa sanotaan, että Jumala on "laupias", "armahtavainen" ja "pitkämielinen" (vrt. "Jumalan pitkä nenä")! Miten sama Jumala voisi olla pitkämielinen ja kiivas tai laupias ja herkästi loukkaantuva yhtä aikaa?

We read in the 6th verse of the same chapter that God is "merciful and gracious, slow to anger, and abundant in loving kindness and truth" (compare: "God's long nose")! How is it possible that the same God could be longsuffering and anxious or merciful and easily hurted at the same time?

Taaskaan en voi välttyä siltä ajatukselta, että Mooseksen nimiin on kerätty tekstejä useammasta eri lähteestä... kenties jopa eräällä tavalla vastakkaisista lähteistä!

Again I can't avoid the thought that many sources have been put together in the name of Moses... perhaps even from contrary sources!

Kyseisessä luvussa esiintyy jopa suomalaisessakin tekstissä (uusin käännös vuodelta 1992) sana "Jahve". Kuten jo moneen kertaan olen todennut Jahve/Jehova edustaa okkultismissa/salatieteessä verenhimoista koston jumalaa. Evankeliumi esittää meille kuitenkin Jumalan (Ehjee), joka on pitkämielinen, armollinen ja itsensä uhraava Luoja!

We'll find the word "Yahweh" in this chapter (even in the Finnish version... 1992). As I have said many times before that in Occultism Yahweh/Jehovah represents a bloodthirsty god of payback. However the gospel is telling us of God (Ehyee), who is longsuffering, merciful, gracious and the Creator who descended himself to be the sacrifice! 

ARMOLLINEN JUMALA (Ehjee) on tarjonnut jokaiselle ihmiselle pelastuksen mahdollisuuden, mutta hän ei pakota siihen ketään, vaikka hänen sydämensä "kateuteen saakka" (Jaak. 4: 5) halajaa saada palauttaa jokaikinen luotunsa takaisin Eedenin rauhaan ja onneen!

THE MERCIFUL GOD (Ehyeh) has offered for everybody the chance of being saved, but he never forces anybody, although his heart is jealously (Jacob 4: 5) yearning to restore his evry single creature back to Eden's peace and joy! 

Iankaikkinen pelastuminen ja lopullinen tuhoutuminen on jokaisen kohdalla hänen oman valintansa EIKÄ KIIVAAN JA KATEELLISEN JUMALAN TEKO! 

The eternal life and the ultimate destruction depends on everyone's own choice NOT ON THE JEALOUS AND ANXIOUS GOD!

Jumalan pitkä nenä * God's long nose

Lukiessani heprean kielioppia törmäsin hauskaan kielikuvaan Jumalasta. Raamatun kerrontahan on hyvin suurelta osalta symbolista kieltä. Koska suuri ja käsittämätön Jumala ei mahdu ihmisen mielikuvitukseen, eikä ihminen ymmärrä taivaan kieltä, Jumalan on täytynyt ilmoittaa itsensä ihmiskielellä. Tämä kielikuva liittyy Jumalan pitkämielisyyteen.

When I was reading Hebrew grammar I found an interesting symbol of God. The Bible has been written with many symbols indeed. Because God is great and incomprehensible for us and people don't understand heavenly language, God had to manifest himself with human symbols. This symbol is dealing with God's patience/longsuffering character.

Kun Mooses nousi toistamiseen Siinain vuorelle saamaan uudet laintaulut Jumalalta, sanotaan: "Ja Herra kulki hänen (Mooses) ohitsensa ja huusi: Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa" (2. Moos. 34: 6). 

When Moses climbed up on the Mt. Sinai again for the new tables of commandments, we can read:
"The LORD passed by before him (Moses), and proclaimed, “The LORD! the LORD, a merciful and gracious God, slow to anger, and abundant in loving kindness and truth" (Ex. 34: 6).

Salomo kirjoitti pitkämielisyydestä näin: "Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus" (Sanal. 14: 29).

Solomon wrote of patient like this: "He who is slow to anger has great understanding, but he who has a quick temper displays folly" (Prov. 14: 29).

Kummastakin edellä olevasta tekstistä löytyy heprean kielessä tämä sanapari: "PITKÄ NENÄ"

In the both Hebrew texts above we can find these two words: "LONG NOSE".

Matti Liljeqvistin sanakirjasta löytyy adjektiivi "erek".

In the wordbook of Matti Liljeqvist we can find an adjective "erek".

Sieltä löytyy myös substantiivi "appajim", mutta vain henkilönimenä. Appaim on nimetty mitä ilmeisimmin huomiota herättävän nenänsä mukaan (1. Aik. 2: 30, 31).

There is also a noun "appajim" but only as a name. Most apparently Appaim got his name after his special nose (1. Cron. 2: 30, 31).

Pienestä taskusanakirjasta löytyy nimisana "af", jonka duaalimuoto on "appajim".

In a small bocket-wordbook we can find the noun "af" and it's form in Dual "appajim".

Ja tässä kuva kieliopin sivusta, josta koko juttu lähti alkuun. Jumalan pitkä nenä kuvaa siis hänen pitkämielisyyttään/armollisuuttaan/laupeuttaan/kärsivällisyyttään. Jumalan nenää ei pidä sekoittaa Pinokkion nenään tai mihinkään muuhunkaan taiteen tai teatterin nenäsymboliikkaan yms., sillä Jumalan kielikuvat pitää avata Jumalan omilla sanoilla.

And then a picture of the grammar-book, where this story has it's start. God's long nose is a symbol of his longsuffering/merciful/gracious/patient character. We must not mix God's nose with Pinochio's nose or with any nose-symbols of art or theater etc., for we must use God's own keys to his images.





Jumala on Henki, joka hallitsee koko universuminsa. Siinä työssä tarvitaan kyllä tehokasta "nenää", että voi tietää yhtä aikaa kaiken kaikkialta. Jumala on sietänyt todella pitkään katsella synnin maailman mieletöntä menoa! Mutta varsin mielenkiintoista on huomata, että Jumalalla ei ole kolmea nenää, niin kuin kolminaisuuskuvissa esitetään. 

God is a Spirit dwelling all the universe. He truely needs a very effective "nose" to get information from every corner of his universum. God has been gazing for a really long time at our stupendous living on this earth! But it's quite interesting for me to notice that God doesn't have three noses as we have seen many times in the pictures of the Trinity.







"Appajim" on "af"-sanan duaalimuoto, joka merkitsee "kaksi nenää" (huom. kaksi sierainta yhdessä nenässä). Jälleen kerran mieleeni tulee Paavalin loistava teksti (jota ei ole ehditty ainakaan vielä sekoittaa): "Jumala oli Kristuksessa, ja sovitti maailman itsensä kanssa" (2. Kor. 5: 19).

"Appajim" is a Dual form of the word "af" meaning "two noses" (note: two nostrils in one nose). Once again I can remember Paul's splendid words (not manipulated... not yet): " namely, that God was in Messiah reconciling the world to himself, not reckoning to them their trespasses, and having committed to us the word of reconciliation" (2. Cor. 5: 19).

Jumalan uhri * God's sacrifice

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 22. luvusta löydämme kertomuksen Abrahamista ja Iisakista, kun isä on viemässä poikaansa uhrattavaksi. Kertomus lienee kaikille koulun uskontotunneille osallistuneille varsin tuttu. 

In the 22nd chapter of Genesis there is a story of Abraham ans Isaac telling how a father was intending to kill his son. Perhaps everybody knows this story.

Silloin kun vielä (uskoin) olin uskoteltu luulemaan, että koko raamattu sisältää vain Jumalan erehtymättömiä sanoja, minun oli todella vaikea käsittää ilmiselvää ristiriitaa tämän kertomuksen ja "älä tapa"-käskyn välillä. Mutta Jumalalle kiitos, olen päässyt tuosta ristiriidasta eroon!

When I still (believed) was made believe that every word in the Bible is only God's unerring expression, I had terrible difficulties to understand the contradiction between this story and the commandment "don't kill". But thanks to God there is no more any contradiction in my mind!

Voisiko Jumala, joka kieltää tappamisen, sallia tappamisen,  tai voisiko rakastava Jumala jaella tappokäskyjä? Olisiko sellaisella jumalalla mitään uskottavuutta tai arvovaltaa, tai voisiko häneen edes luottaa? Eikö sellainen kuulosta ennemminkin mielisairaalta itsevaltiaalta!

Could it be possible that God who denies killing allowes it or could the loving God deliver orders to kill? Could such a god have any credibility or authority or could some-one rely on him? I think it sounds like an insane tyrant!

Taivaan Jumala (Ehjee) on ilmoittanut hyvin moneen kertaan olevansa muutumaton, ja se merkitsee pysyvyyttä, varmuutta, ehdottomuutta myös hänen tahtonsa suhteen! Sellainen Jumala ei siis ole voinut kiusata Aabrahamia piinallisella haasteella uhrata oma poikansa. Kuka rakastava isä suostuisi edes ajattelemaan sellaista? 

The heavenly God (Ehyeh) has informed many times that he is constant, and it means permanence, certainty, absoluteness even over his will! I can't imagine such God to tease Abraham with an awkward challenge to sacrifice his own son. Who is that loving father who could even imagine such thing?

Jumala asetti jo luomisessa perheen yhteiskuntarakenteen perustaksi, ja hän haluaa ehdottomasti tukea perheen jäsenten yhteenkuuluvuutta ja perheen sisäisiä siteitä! Jumalako määräisi jotakin sellaista, mikä toimisi juuri vastoin hänen omaa asetustaan ja tahtoaan? Voidaanko enää mielipuolisempaa keksiä!

God set even in the creation family to be the base of the society, and he is insiting to support the cohesion of family members and it's inner bonds/bandages! Could God ever order something that should work against his own acts and will? Could it be something more mad!

Miten tuo Aabrahamin ja Iisakin tapaus voisi sitten olla ymmärrettävissä? Ihan yksinkertaisesti niin, että uhraamiskäsky tulikin Jahvelta/Jehovalta, joka tunnetaan okkultismissa verenhimoisena ja uhreja vaativana jumalana. 

How could we understand the case of Abraham and Isaac? Just simply: it was Yahweh/Jehovah who gave the order to make sacrifice, for in occultism he is known to be a god who is very bloodthirsty and requires sacrifices.

Kyllähän me jokainen tiedämme sen, miten äärettömän vaikea on erottaa Jumalan ääntä omista ajatuksista ja tahdosta! Ja suorastaan mahdotonta on erottaa Saatanan ääntä Jumalan äänestä, koska tuo Jumalan vihollinen haluaa aina esiintyä itse Jumalana!

We do know how utterly difficult it is to distinguish God's voice from one's own thoughts and will! And it's absolutely impossible to distinguish Satan's voice from God's voice, because God's enemy wants always to pretend to be God!

Aabraham siis LUULI saaneensa uhraamiskehoituksen Jumalalta. Hän toimi saamansa kehoituksen mukaan, tosin hyvin raskain ja vastahakoisin mielin. Matka uhripaikalle on täytynyt tuntua Aabrahamista painajaiselta!

Abraham IMAGINED it was God who gave him orders. He acted following the command but with very heavy heart and unwilling mind. I think that the way up to the mountain must be like a nightmare!

Se seikka, että Aabraham ei kertonut palvelijalleen suoraan matkan tarkoitusta, todistaa sen puolesta, että myös Aabraham epäili uhrikehoitusta. Täytyihän Aabrahamin tietää, että JUMALA EI SALLI TAPPAMISTA. Vaikka lakia ei kirjoitetussa muodossa ollut vielä annettukaan, oli kuitenkin olemassa suusanallisesti sukupolvelta toiselle välitetty kertomus Kainista ja Aabelista.

The fact that Abraham didn't tell to his servant exactly the purpose of his trip shows that even Abraham was doubtful towards the order to make a sacrifice. I think that Abraham had to know that GOD DOESN'T ALLOW TO KILL. Although the commandments were not yet given as literal form, there was at least a story of Cain and Abel transmitted from one generation to another.

Olemme joka päivä osallisina hyvän ja pahan välisessä taistelussa aivan samoin kuin Aabrahamkin oli tuona koetuksen hetkenään. Pahuuden Ruhtinas sai Aabrahamin lähtemään uhraamismatkalle, mutta hyvä Rakkauden Jumala astui väliin tapansa mukaisesti juuri oikealla hetkellä ei sekuntiakaan liian aikaisin tai liian myöhään.

Every day we take part in the struggle between Good and Evil like Abraham in that moment of his test. The Prince of Evil made him to leave for the trip of sacrifice, but the good God of Love stood up like he usually does just in the right moment not a second too early or too late.

Aabrahamin ollessa jo iskemässä alttarille asetettua poikaansa Jumalan ääni pysäytti hänet ja osoitti, miten hänen tuli toimia.

When Abraham was about to hit his son resting on the altar God's voice stopped him and fingered who he should act.

Kertomuksen suurin opetus tulee nyt tässä: JUMALA EI SALLINUT AABRAHAMIN SATUTTAA POIKAANSA JA UHRATA  TÄTÄ, KOSKA JUMALA EI TOIMISI NIIN ITSEKKÄÄN!

And now comes the greatest lesson of that story: GOD DIDN'T ALLOW ABRAHAM TO TOUCH HIS SON OR SACRIFICE HIM, BECAUSE GOD COULD NOT EVER ACT SO EITHER!

Jumala ei ole raakalaismainen Isä, joka tappaisi/tapattaisi/uhraisi/uhrauttaisi Poikansa, VAAN HÄN TULI ITSE UHRIKSI, juuri niin kuin Aabrahamin ja Iisakin tapauksessakin uhri oli jo valmiina paikalla. Se piti vain nähdä ja huomata!

God is not a savage Father, who could kill/allow to kill/ sacrifice/allow to sacrifice his Son, BUT HE DESCENDED HIMSELF TO BE A SACRIFICE, just like in the case of Abraham and Isaac there was the sacrifice already waiting. Abraham had only to see and notice it!

Luciferin kapina taivaassa on se orjantappurapensas, johon Jumala itse jäi kiinni. Hän, joka on olemukseltaan käsittämätön HENKI (Joh. 4: 24), tuli ihmeellisellä tavalla lihaksi/ihmiseksi (Joh. 1: 1 - 3, 14), ja ihmisenä hän (2. Kor. 5: 19) alistui vastustajansa Perkeleen tapettavaksi.

Lucifer's rebellion is the thorn bush, which God himself got caught in. He whose essence is SPIRIT (John 4: 24) became amazingly flesh/man (John 1: 1 - 3, 14), and as a man he (2. Cor. 5: 19) surrendered to be killed/sacrificed by Devil, his enemy.

Luciferin kapinan ja ihmiskunnan syntiinlankeemuksen seurauksena tilanne ihmisten keskuudessa on ollut juuri samanlainen kuin Aabrahamin perheessä muinoin; joku saattaa saada tappokäskyn (isä Aabraham), joku toinen joutuu uhriksi (poika Iisak), joku kolmas työnnetään täysin asian ulkopuolelle (äiti Saata) ja jollekulle uskoudutaan ainakin osittain (palvelija). Eikö kuulosta varsin inhimilliseltä elämältä? Näytelmä on kuin tätä päivää!

After Luficer's rebellion and the fall of the mankind the situation among us has been just the same as it were then in Abraham's family; one member gets an order to kill (father Abraham), one must be the victim (son Isaac), one is put totally aside (mother Sarah) and one must be like a confidant (servant). Doesn't it sound familiar? The drama is just from our day!

Mutta Jumala sanoo: KUUULIAISUUTTA MINÄ TAHDON ENKÄ UHRIA. 

But God says: I PREFER OBEDIENCE TO SACRIFICE!

Siis kenen synttärit * Whose birthday

Työtilani nurkkauksessa on tämän joulukuun ajan esillä eräänlainen puoli-installaatio. Sen keskiössä on taiteilija Kauko Allénin maalaus nimeltä "My Way". Olen esitellyt kyseistä maalausta aikaisemmin Thinking-blogillani (Kauko Allénin kabbalamaalaus 5). Maalaus esittää egyptiläisen Nuit-jumalattaren kohdussa siinnyttä pakanallista myyttiä Tammuksesta.

In this December I have in my office some kind of half-installation. In the focus of it there is one painting called "My Way" made by artist Kauko Allén. I have presented the painting earlier on my Thinking-blog (Kauko Allén's Kabballah painting 5). The painting shows us the Egyptian goddess Nuit and her womb, where the Tammuz-myth was conceived.

Kiitos aktiivisen lehdistön ja internetin tiedonjakelun luulen, että nykyään jo jokainen suomalainenkin tietää, että joulukuun 25. päivää on perinteisesti juhlittu Tammuksen syntymäpäivän kunniaksi. Pakananuus ja pakanalliset perinteet näkyvät silmiinpistävän voimakkaasti yhä tuohon vuodenaikaan ASETETUSSA joulujuhlassakin, vaikka sitä kutsutaan "Kristuksen syntymäjuhlaksi".

I think that thanks to the active press and internet's news even evry Finn knows nowadays that the 25th of December has traditionally been the birthday of Tammuz. Paganism and the pagan habbits are very apparent even with Christmas or on "Christ's birthday", which has REPLACED the pagan fest. 

"Nimet muuttuu vain, ja niillä peitetään, ettei mikään muutu lain, ihminen säilyy entisellään..." laulettiin joskus lapsuudessani. Tämä pitää paikkansa myös joulun suhteen!

An old song said "The names are changing but people stay constant..." (or something like that). It's true even with Christmas!

Tiedän, että monet ovat tehneet joulusta lasten ja perheitten juhlan, mikä minustakin on kaunista ja herkkää. Mutta kun ajattelen kaikkea sitä näytelmää, mitä Kaikkeuden Luoja näkee taivaasta joulun aikaan maan päällä tapahtuvan, mietin, mikä mahtaa olla päällimmäisinpänä näkynä?

I know that many people celebrate with their children and family at Christmas... so do I... and I like it. But think about: what shall the Creator of the Universe see at Christmas from his heaven, what may be the most apparent sight?

"Hyvää Tammusta ja ilosta tammikuuta" 
= "Good Tammuz and Happy January!

Luulenpa, että vaikka Tammuksen nimeä ei taideta enää juurikaan mainita, sen henki on kuitenkin päällimmäisenä ja näkyvinpänä asiana!

Hardly anyone mentions the name Tammuz nowadays, but his spirit is very dominant and visible however!

"Laps´hankeen hukkuu unhoittuu" lauletaan eräässä joululaulussa, ja se taitaa valitettavasti pitää paikkansa. Äiti-lapsi-kultti sai muinoin alkunsa Semiramis-Tammus-kultista, mutta nimet on vaihdettu Mariaksi ja Jeesukseksi. Kuitenkin heidän ikoninsakin hautautuu kaiken joulukrääsän alle.

One Finnish Christmas-song has the words "The child shall be drown in snow and left behind" and I think it's unfortunately true. The mother-child-cult began with Semiramis and Tammuz, but the names ware changed to Mary and Jesus. But even their icon is drown among all kind of Christmas junk.

Tammusnurkkauksestani löytyy myös moniste joulun historiasta.  http://www.kolumbus.fi/gematria/joulu.htm

In my Tammuz-corner there is also a handout of the history of Christmas. http://www.kolumbus.fi/gematria/joulu.htm

VALTAVA HENKI * AN ENORMOUS SPIRIT

Olen kuullut hyvin usein kolminaisuutta perusteltavan hepreankielisen Jumala-nimen (ELOHIM אלהימ)

monikkomuodolla. Väite ei ole hätkäyttänyt minua, koska olen kuullut myös, että jokainen ELOHIM-sanaan liittyvä verbi on kuitenkin yksikössä. Kysymyksessä onsiis vain YKSI TEKIJÄ!

I have heard many times that people argue the trinity by the plural form of the Hebrew word (ELOHIM אלהימ) meaning God. I don't have minded of that claim, because I have also heard that evry verb with the word ELOHIM is in singular form. Therefore there is only ONE ACTOR!

Tässä kirjoituksessa en puutu enempää verbeihin, vaan haluan tarkastella itse ELOHIM-sanaa. 

In this blog text I don't write any more of verbs but I'd like to look at the word ELOHIM closer.

Kuten yllä olevasta kuvasta voimme nähdä sana ELOHIM (yliviivattu punaisella) esiintyy raamatun ensimmäisessä luvussa todella monta kertaa; koko luvussa yhteensä 32 kertaa.

In the picture above we'll see that the word Elohim (in red) appears many times in the first chapter of the Bible; 32 times in the whole chapter.

Sanakirjaotteesta puolestaan näemme, että ELOHIM merkitsee JUMALAA (yhtä Jumalaa/jumalaa). Samaa sanaa on käytetty raamatussa myös mooabilaisten jumalasta, jonka nimi on Kemos.

In the citation from a wordbook we'll read that ELOHIM means GOD (one God/god). The same word is used in the Bible also of Kemos, the god of Moab.

Heprean opinnoissani olen päässyt niin pitkälle, että pystyn erottamaan yksikön ja monikon sanat toisistaan. Feminiinisten nimisanojen monikon tunnus on -ot ja maskuliinisten nimisanojen tunnus on -im.

I can already identify the plural nouns from the singular nouns in Hebrew. The ending of feminine is -ot and the ending of maskuline is -im.

Heprean kielen erikoisuutena on ns. duaali, jota käytetään asioista, joita on kaksi (silmät, korvat, jalat, kädet). Duaalin tunnus on maskuliinissa -ajim ja feminiinissä -ajim tai -tajim. 

Dual is a special form in Hebrew; it's used of two things (eyes, ears, hands, feet). The ending of dual is -ajim in maskuline , and -ajim or -tajim in feminine.

Duaalia käytetään aina, kun jotakin on enempi kuin yksi mutta vähemmän kuin kolme. Monikkomuotoja (fem. + mask.) käytetään puolestaan kaikista, joita on enemmän kuin kaksi.

Dual is used always when it's question of more than one but less than three. Plural is used of more than two.

Sana ELOHIM on todellakin maskuliinin monikkomuoto. Mutta miten sitä voitaisiin käyttää perusteluna sille väitteelle, että jumaluudessa on KOLME persoonaa? Samaa muotoahan käytetään 4:stä, 5:stä, 6:sta.... 60:sta... 900:sta... 5000:sta... 8000000:sta... äärettömästä määrästä persoonia!

Indeed the word ELOHIM is maskuline in plural. But how could it be used as an argue on the claim that the deity consist of THREE persons? The same form is truely used of 4,5,6... 60... 900... 5000... 8000000... unlimited number of persons!

Mutta Jumalahan on ÄÄRETÖN, rajaton! Olisiko sana ELOHIM ymmärrettävä ennemminkin adjektiivin kaltaisena sanana esim. VALTAVA? Opettajani käyttämä Heprea-Englanti -sanakirja paljastaakin mielenkiintoisen käännöksen sanoille "Jumalan Henki" (1. Moos. 1: 2) RUAH ELOHIM רוח אלהימ. Nimittäin "ENORMOUS SPIRIT/ WIND" eli VALTAVA HENKI/TUULI.

Indeed God is INDEFINITE, limitless! Could it be better to see the word ALHIM as an adjective for example ENORMOUS? My teachers Hebrew-English wordbook gives an interesting translation of the words "God's spirit" (Gen. 1: 2) RUAH ELOHIM רוח אלהימ. It is "ENORMOUS SPIRIT/ WIND".

"... Taivas on minun valtaistuimeni,

ja maa on minun jalkojeni astinlauta.

Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte,

mikä paikka olisi minun leposijani?" (Jes. 66: 1)

"...The heaven is my throne, and the earth is my footstool: what kind of house will you build to me? and what place shall be my rest?" (Isa. 66: 1)

Etymologiaa Jumalan vaimosta * Ethymology of God's wife

Pakanauskontojen jumalakäsitteeseen liittyy sana triadi eli jumaluuden kolme persoonaa; isä, äiti ja poika. 

Pagan godhoods are called triads, which refer to three persons of deity; father, mother and son.  

Tässä kirjoituksessani väitän, että sellainen ajatusmalli kuuluu myös kristinuskoon. Minua kummastuttaa suunnattomasti se, että kristinuskoa sanotaan monoteistiseksi uskonnoksi, vaikka siunauksissa ja rukouksissa käytetään sanamuotoa "Isän JA Pojan JA Pyhän Hengen nimeen." Noita kolmea persoonaa (Isä, Poika, Pyhä Henki) kutsutaan sitten YHDEKSI JUMALAKSI. 

In this blog text I'm claiming that we can find such a triad also in Christianity. How can Christianity ever be monotheism, if the blessings and praeyers end "In the name of the Father AND the Son AND the Holy Ghost." How can those three (Father, Son, Holy Ghost) be ONE GOD? 

Väitteeni on tarkalleen ottaen seuraava: Pyhä Henki edustaa äitiä/vaimoa/jumaluuden feminiinistä osapuolta. 

Väitteeni tueksi olen poiminut eräitä otteita internetistä. 

Precisely my claim is: The Holy Ghost/Spirit represents the divine feminine person/mother/wife. I'll argue my claim with some citations from internet. 

Ensimmäinen ote on vironkielisen raamatun tekstistä 1. Moos. 1. luvusta. Toisessa jakeessa lukee viroksi/eestiksi "JUMALA VAIM" siinä kohdassa, missä suomalaisessa tekstissä lukee "Jumalan Henki".

The first citation is from the first chapter of Genesis in the Estonian Bible. We can read in the second verse "JUMALA VAIM" meaning "God's spirit". NOTE: "vaimo" is "wife" in Finnish.

VAIM merkitsee Viron kielessä "henkeä", ja NAINE puolestaan "vaimoa". Molemmat sanat ovat kulkeutuneet Suomenlahden pohjoispuolelle lainoina, ja viittaavat täällä feminiiniseen persoonaan.

The Estonian word VAIM means "spirit" and the Estonian word NAINE means "wife". Both of those words (vaimo and nainen) are used also in Finland and they refer to a feminine/female person.

Kaksi seuraavaa otetta on on poimittu vaimo-sanan etymologiaa koskevasta kirjoituksesta.  

The next two citations are dealing with the ethymology of the word "vaimo". 

Pankaamme merkille kantauralilainen lähtökohta; "itse", "sielu". Naistahan pidetään "kodin hengettärenä" ja "perheen sieluna".  

Let's notice the original meaning of the word; "self", "soul". Very often we do call ladies "the spirit of home" or "the soul of the family", don't we!

Viimeinen ote löytyy Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivulta Maija Länsimäen kirjoituksesta. 

In the last citation the author is telling that even vibration of muscles and eyes (tic) come from the same root word. 

Eikö totta, että Jumalan Hengen (Vaim) vaikutus mielletään yleensä jonkinlaisena lämpönä tai värähtelynä ihmisen kehossa! Olisiko Pyhän Jumalan (Ehjee) läsnäolo todella tunnistettavissa joidenkin fyysisten värinöitten avulla? 

Isn't it true that usually people feel God's Spirit (VAIM) as some kind of vibration or warmth on their body! Could it be possible that the presence of the Holy God (Ehyeh) is only physical vibration?

Olen kirjoittanut jo aikaisemmin Thinking-blogillani nuoruuteni hihhulikokemuksista, joihin sisältyi fyysisiä tuntemuksia yms. Mutta elämänkokemuksen myötä olen oppinut ymmärtämään tuollaisen hengellisyyden suureksi ja vaaralliseksi harhaksi! 

I have already written on my Thinking-blog about the scam experiences in my youth consisting also physical feelings etc. But now I'm older and I can understand that such experiences are dangerous and a big lie! 

Ymmärrän, että Jumala on YKSI persoona (5. Moos. 6: 4; Joh. 10: 30) ja että hän itse on HENKI (Joh. 4: 24). Jumalallinen rakkaus on itsensäuhraavaa (2. Kor. 5: 19), eikä sitä voi sekoittaa tämän maailman rakkauskäsitteeseen, jossa on aina päällimmäisenä seksi. Juuri tuohon maailmalliseen (okkultistiseen) jumaluuden kuvaan liittyvät myös kaikki kolminaiset jumaluudet... kolminaisuudet! 

I think that God is ONE person (Deut. 6: 4; John 10: 30) and that he himself is a SPIRIT (John 4: 24). God's love is just the opposite of selvish (2. Cor. 5: 19), because he descended himself to save the mankind. We must never mix it with the secular/profane love expressed with sex. Every triad represents the profane (occultic) love... even the Trinity in Christianity!

Jahven kerubiinot * Yahweh's small cherubs

Tuntuuko tutulta? Kun jossakin johtokunnassa (yhteiskunnallisessa, uskonnollisessa, poliittisessa tms.) yritetään saada jostakin asiasta aikaan yksimielinen päätös, joku ottaa/jotkut ottavat tehtäväkseen soitella tai muuten vain jututtaa toisia johtokunnan jäseniä. Noissa kahdenkeskisissä ja "luottamuksellisissa" keskusteluissa saatatetaan käyttää hienovarasia vihjailuja epäsuosiossa olevista henkilöistä, toisten mustamaalaamista, juoruilua, menneisyyden kaivelemista, pelottelua, uhkailua yms. kyseenalaisia konsteja. Mutta katsoppas vain, seuraavassa johtokunnan kokouksessa saadaan kuin saadaankin yksimielinen päätös ikään kuin jumalallisesta tahdosta.

Have you ever experienced? When people try to make an unanimous decision concerning any political, religious or social thing, some individual(s) shall begin to phone or discus with other members. Maybe they use in such bilateral and "confidential" conversations nice insinuation of the unpopular persons, denigrating, gossips, memories from the past, threatening, intimidation and some other questionable means. But look, in the next meeting they'll have an unanimous decision as if by the divine will! 

Totta on se, että saatiin aikaan yksimielinen päätös, mutta minkä hengen vaikutuksesta? Täysin inhimillisen hengen ja usein hyvin saastaisen saatanallisen hengen vaikutuksesta! 

It's true they got an unanimous decision but by what kind of spirit? Totally by human spirit and very often by some dirty satanic spirit! 

Jos yhteiseen päätöksentekoon annettaisiin yleensäkin Jumalan (Ehjee) vaikuttaa edes jotakin, eikö asian puolesta pitäisi rukoilla ehkä pidempikin aika. Kunkin jäsenen tulisi rukoilla omassa kammiossaan etsien Jumalan tahtoa "tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa"-hengessä. Jos sen jälkeen syntyisi yksimielinen päätös, se saattaisi olla Jumalan Hengen vaikuttama.

Generally if we'll let God (Ehyeh) to effect on our common decision, we should have much more prayer when seeking for God's holy will ("Thy will be done in earth as it is in heaven"). Every member should pray alone in his/her own champer. If then they'll have an unanimous decision it might be of God's spirit. 

Todellinen yksimielisyys syntyy vain, jos asia ymmärretään samalla tavalla. Vaikka raamatussa kehoitetaan Jumalan seuraajia yksimielisyyteen ja yhteyteen, se ei puolla pakon tai vehkeilyn käyttämistä! Ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen manipuloida toisten ajattelua, ovat imeneet itseensä Jahven hengen ja toimivat Jahven kerubiinoina. Usein heidän selkäänsä asetellaankin enkelin siipiä noin kuvainnollisesti; he osaavat nimittäin käyttäytyä siivosti ja puhua kauniisti ja suloisesti.

An unanimous decision demands common and similar thinking. Alhough God is waiting for unanimity and unity he doesn't allow to use force or scheming! People who believe that they have right to manipulate other person's thinking have absorbed Yahweh's spirit and are acting as Yahweh's small cherubs. Very often other people like to put angel wings on their back, because they can behave nicely and their words are sweet and honeyed.