Muutama vuosi sitten sain tietää, että Tetragrammia käytetään okkulttisissa piireissä vähintäin 12 eri muodossa vaihtelemalla neljän konsonantin paikkaa, ja äskettäin minulle selvisi, että nuo kaksitoista erilaista Tetragrammia liittyy nimenomaan eläinradan kuvioihin.
Some years ago I got to know that the Tetragrammaton is used in the occult sources at least in 12 different forms and recently I read that those 12 forms are related to the figures of the zodiac.
Kohtalomme on kirjoitettu tähtiin, niin sanotaan. Jotta horoskooppeja yms. höpöhöpöennustuksia voidaan laatia, täytyy olla jonkinlainen "pelilauta". Menemättä lainkaan laajennetun Tetragrammin eli Shem-ha-Mephorashin käytön saloihin planeettojen ja muiden taivaankappaleiden kanssa kirjoitin itselleni muistiin vain, miten Tetragrammia väännellään eläinradan tähdistöjen kanssa:
Our destiny is written in the stars... have you heard! But to make such nonsense prediction you must have some kind of board. Without going to the secrets of the extended Tetragrammaton or so called Shem-ha-Mephorash I just wrote how the Tetragrammaton is twisted with the zodiac constellations.
Koska Aries eli oinas on kevään tähtikuvio, ja kevätpäiväntasaus on okkultisteille kenties merkittävin vuotuinen ajankohta, Aries eläinradan avaajana on saanut osakseen Tetragrammin tunnetuimman muodon. (Mappiq-piste erottaa He-konsonantit toisistaan.)
Being the initiation of the wheel of the zodiac Aries is named with the primary version of the Tetragrammaton, for it is the spring constellation and the vernal equinox is the most important time for the occult people. (Mappiq belongs to the final-He.)
Mutta tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Jeesus on kaiken todennäköisyyden mukaan syntynyt syksyllä (11. - 12. syyskuuta). Siis kuka on se "herra", jonka kunniaksi Oinaassa komeilee Tetragrammi יהוה?
In this context it is worth remembering that in all probability Jesus was born in the autumn (the 11th - 12th of September). So who is this "Lord" in whose honour the Tetragrammaton יהוה is used with Aries?
Tetragrammin neljään konsonanttiin liittyy monia merkityksiä ja saloja. Esim. Jod edustaa isää ja tulta, He äitiä ja vettä, Waw poikaa ja ilmaa sekä loppu-He tytärtä ja maata. Näillä tiedoilla voisi lähteä jo pelaamaan, jos hiukankin kiinnostaisi, vaan kun ei kiinnosta.
The four consonants of the Tetragrammaton have many meanings and secrets. For instance Yod means father and fire, He means mother and water, Waw means brother and air and the final-He means daughter and earth. This information could already open playing, if you only are interested in it, but I'm not at all.
Tulen hyvin surulliseksi, kun mietin tätä inhimillisen järjen tuottamaa tarpeetonta, vaarallista ja harhaanjohtavaa peliä. Minulle tähtitaivas on aina ollut suuri Jumalan ihme, joka sellaisenaan puhuu Luojan valtavasta voimasta, viisaudesta ja ylivertaisuudesta. Kulkiessani avoimen tähtitaivaan alla, koen seurustelevani Luojan kanssa kasvoista kasvoihin. Minulle "taivaat julistavat Jumalan kunniaa" (Ps. 19: 2)!
I'm very sad when I'm thinking about this vain, dangerous and misleading play. The starry sky has always been a great miracle to me, and it proves to me of the power, wisdom and the authority of the Creator. When I'm walking under the open starry sky I feel I socialise face to face with God. "The heavens declare the glory of God" (Ps. 19: 1) to me!
Mutta kenen kunniaa korostaa tällainen ihmistekoinen peli ja pelleily? Jos Tetragrammi edustaa jotakin jumalallista nimeä, niin kuin meille opetetaan, ihmettelen tällaista epäpyhää käyttöä! Isä meidän -rukouksessa Jeesus itse rukoili "pyhitetty olkoon sinun nimesi" (Matt. 6: 9). Pyhittäminen on hepreaksi קדש (qadash), joka tarkoittaa yleisestä käytöstä eristämistä ja Jumalan käyttöön omistamista. Mielestäni tällainen Tetragrammin käyttö ei vaikuta vähääkään pyhältä!
But for whose glory is such a human-made play and nonsense? If the Tetragrammaton is some divine name... as we have been taught... I'm wondering it's profane use! Jesus prayed by himself in the Lord's prayer "Hallowed be thy name" (Matthew 6: 9). Sanctification is in Hebrew קדש (qadash) and it means to isolate from the general use to God's own use. I think this kind of use of the Tetragrammaton is not holy at all!
Siksi minun on jälleen kerran kysyttävä, mikä Tetragrammi oikein on, ja mistä se on ilmestynyt? Kenen kunniaa se julistaa?
Therefore I have to ask once again, What is the Tetragrammaton and where has it come from? Whose glory is in question?
tiistai 6. syyskuuta 2016
sunnuntai 3. heinäkuuta 2016
Sielun sokkeloista
Siitä on varmaan yli 20 vuotta, kun yritin saada selvää, miten Vanhassa Testamentissa (1933-käännöksessä) käytetään sanoja "henki" ja "sielu". Kävin läpi kaikki tekstit Vilho Vuorelan Raamatun Hakusanakirjan avulla ja tein sanoista yhteenvedon. Lopputulos oli varsin sekava, sillä noita molempia sanoja käytetään tuossa versiossa sekaisin ja päällekkäin.
Muutama viikko sitten tuli vävyni kanssa juttua sielusta, ja sen keskustelun innoittamana kävin nyt uudelleen läpi kaikki Vanhan Testamentin "sielu"-tekstit vertaillen 1933-, 1992- ja 2002-käännöksiä keskenään. Mielestäni se urakka kannatti.
* suomalaista sielu-sanaa vastaa heprean sana נפש (nefesh), ja se esiintyy hepreankielisessä Vanhassa Testamentissa 753 kertaa
* Vilho Vuorelan Vanhan Testamentin hakasanakirjasta löytyy vain 197 sielu-tekstiä... näin ollen suurin osa heprean nefesh-teksteistä on siis käännetty jollakin muulla sanalla kuin "sielu" tai sitten Vuorela on missannut monta sataa sanaa, mikä on kuitenkin epätodennäköistä
* viidessä suomenkielisessä tekstissä sielu-sanalle ei löytynyt vastaavaa heprean nefesh-sanaa, vaan alkutekstin sana on esim. sydän; kyseiset tekstit ovat: Ps. 16: 9; 23: 57: 9; 73: 26; 108: 2; Jes. 57: 16
* vuoden 2002-käännöksessä seurataan pääosin 1933-käännöstä, ja vain 26 tekstissä oli valittu joku toinen ilmaisu kuin sielu... uusi ilmaisu löytyy seuraavista jakeista: 5. Moos. 13: 7; Job 33: 18, 28, 30; 36: 14; Ps. 35: 7; 54: 6; 72: 14; 107: 18; 108: 2; 124: 5; Snl. 15: 32; 24: 12; 29: 24; Jes. 58: 10, 11; Jer. 12: 7; 44: 14; Vlt. 3: 25; Hes. 3: 19; 4: 14; 22: 25, 27; 23: 17, 18; 36: 5
* vuoden 1992-käännöksestä oli jätetty sielu-sana pois 187 tekstissä (1933-käännökseen verrattuna) ja tilalle on valittu mielestäni parempia ja heprean merkityksiä paremmin seuraavia ilmaisuja... siis vain10 tekstissä on säilytetty sana sielu, ja noiden tekstien virsi- tai runotyylin tai muun vastaavan tyyliseikan vuoksi sielu-sana sopii niihin mielestäni mainiosti... ja tässä nuo 10 tekstiä: 5. Moos. 6: 5; Tuom. 5: 21; 1. Aik. 22: 19; Ps. 16: 10; 23: 3; 42: 3; 143: 6; Jes. 26: 9; Vlt. 1: 16; 3: 24
* heprean nefesh-sanalla on useita eri merkityksiä, ja mielestäni 1992-käännöksessä niitä on käytetty hienosti:
1. KITA, KURKKU, NIELU
esim. Jer. 4: 10
2. KAULA
esim. Ps. 69: 2
3. HENGITYS, HENKÄYS
4. HEHGITTÄVÄ, ELÄVÄ OLENTO
esim. 1. Moos. 2: 7
5. ELÄMÄNVOIMA, SIELU
esim. 1. Moos. 9: 4; 17: 11, 14; 5. Moos. 13: 7... kun veri vuodatetaan, elämä loppuu -> veri = elämänvoima
6. IHMINEN
esim. Hes. 22: 25, 27
7. IHMINEN ITSE
esim. 5. Moos. 13: 7
8. PALVELIJA, ORJA
9. HENKI, ELÄMÄ
esim. 1 Kun. 17: 21; Job 12: 10; 33: 18; Ps. 26: 9; Hes. 3: 19; 33: 9
10. TUNTEIDEN KESKUS, MIELIALA
esim. 1. Moos. 42: 21; 1. Sam. 18: 1; Job 19: 2; 30: 25; Ps. 35: 9; 42: 7
ihminen itkee, kun sielu itkee/ ihminen kaipaa, kun sielu kaipaa jne.
11. HIMO
esim. Hes. 23: 17
SUMMA SUMMARUM:
Sielu = ihminen eli elävä olento kaikkine sisäisine ja ulkoisine ominaisuuksineen
Kun ihminen kuolee, hänestä tulee נפש םת (nefesh met) vainaja
Muutama viikko sitten tuli vävyni kanssa juttua sielusta, ja sen keskustelun innoittamana kävin nyt uudelleen läpi kaikki Vanhan Testamentin "sielu"-tekstit vertaillen 1933-, 1992- ja 2002-käännöksiä keskenään. Mielestäni se urakka kannatti.
* suomalaista sielu-sanaa vastaa heprean sana נפש (nefesh), ja se esiintyy hepreankielisessä Vanhassa Testamentissa 753 kertaa
* Vilho Vuorelan Vanhan Testamentin hakasanakirjasta löytyy vain 197 sielu-tekstiä... näin ollen suurin osa heprean nefesh-teksteistä on siis käännetty jollakin muulla sanalla kuin "sielu" tai sitten Vuorela on missannut monta sataa sanaa, mikä on kuitenkin epätodennäköistä
* viidessä suomenkielisessä tekstissä sielu-sanalle ei löytynyt vastaavaa heprean nefesh-sanaa, vaan alkutekstin sana on esim. sydän; kyseiset tekstit ovat: Ps. 16: 9; 23: 57: 9; 73: 26; 108: 2; Jes. 57: 16
* vuoden 2002-käännöksessä seurataan pääosin 1933-käännöstä, ja vain 26 tekstissä oli valittu joku toinen ilmaisu kuin sielu... uusi ilmaisu löytyy seuraavista jakeista: 5. Moos. 13: 7; Job 33: 18, 28, 30; 36: 14; Ps. 35: 7; 54: 6; 72: 14; 107: 18; 108: 2; 124: 5; Snl. 15: 32; 24: 12; 29: 24; Jes. 58: 10, 11; Jer. 12: 7; 44: 14; Vlt. 3: 25; Hes. 3: 19; 4: 14; 22: 25, 27; 23: 17, 18; 36: 5
* vuoden 1992-käännöksestä oli jätetty sielu-sana pois 187 tekstissä (1933-käännökseen verrattuna) ja tilalle on valittu mielestäni parempia ja heprean merkityksiä paremmin seuraavia ilmaisuja... siis vain10 tekstissä on säilytetty sana sielu, ja noiden tekstien virsi- tai runotyylin tai muun vastaavan tyyliseikan vuoksi sielu-sana sopii niihin mielestäni mainiosti... ja tässä nuo 10 tekstiä: 5. Moos. 6: 5; Tuom. 5: 21; 1. Aik. 22: 19; Ps. 16: 10; 23: 3; 42: 3; 143: 6; Jes. 26: 9; Vlt. 1: 16; 3: 24
* heprean nefesh-sanalla on useita eri merkityksiä, ja mielestäni 1992-käännöksessä niitä on käytetty hienosti:
1. KITA, KURKKU, NIELU
esim. Jer. 4: 10
2. KAULA
esim. Ps. 69: 2
3. HENGITYS, HENKÄYS
4. HEHGITTÄVÄ, ELÄVÄ OLENTO
esim. 1. Moos. 2: 7
5. ELÄMÄNVOIMA, SIELU
esim. 1. Moos. 9: 4; 17: 11, 14; 5. Moos. 13: 7... kun veri vuodatetaan, elämä loppuu -> veri = elämänvoima
6. IHMINEN
esim. Hes. 22: 25, 27
7. IHMINEN ITSE
esim. 5. Moos. 13: 7
8. PALVELIJA, ORJA
9. HENKI, ELÄMÄ
esim. 1 Kun. 17: 21; Job 12: 10; 33: 18; Ps. 26: 9; Hes. 3: 19; 33: 9
10. TUNTEIDEN KESKUS, MIELIALA
esim. 1. Moos. 42: 21; 1. Sam. 18: 1; Job 19: 2; 30: 25; Ps. 35: 9; 42: 7
ihminen itkee, kun sielu itkee/ ihminen kaipaa, kun sielu kaipaa jne.
11. HIMO
esim. Hes. 23: 17
SUMMA SUMMARUM:
Sielu = ihminen eli elävä olento kaikkine sisäisine ja ulkoisine ominaisuuksineen
Kun ihminen kuolee, hänestä tulee נפש םת (nefesh met) vainaja
lauantai 25. kesäkuuta 2016
Kommentti trinitaareille * Commenting trinitarians
Muistalen aikaa, jolloin aloin hiljalleen luopua kolminaisuusajattelusta (yli 20 vuotta sitten). Ensimmäinen hyökkäävä tekstiviesti, jonka tuolloin vastaanotin läheisen sukulaiseni uudelta vaimolta, koski elohim-sanaa ensimmäisessä luomiskertomuksessa. Ilman minkäänlaista hepreankielen tuntemusta hän toisti minulle papeilta kuulemansa väitteen: monikollinen elohim-sana osoittaa, että tekijöitä/luojia on ollut kolme eikä yksi.
I think back to the time when I began gradually to give up the Trinity (more than 20 years). The first aggressive message I got from a new wife of my near relative was dealing with the word elohim in the first creation story. Without any knowledge of Hebrew she repeated to me the words she had heard from the priests and claimed: the word elohim in plural proves that there were three authors/creators... not one.
Orastavan heprea-innostukseni pohjalta tiesin kuitenkin, että elohim-sanan kanssa esiintyvät verbit ovat yksikössä, mikä tarkoittaa vain yhtä tekijää/subjektia. Vastaukseni valui mitä ilmeisimmin kuitenkin maahan... kuin vesi hanhen selästä. Ehkä niin olisi käynyt, vaikka minulla olisi jo silloin ollut käytettävissä tämä kommenttini.
However on the base of an incipient hobby on Hebrew I knew that every verb with elohim is in singular, and it shows that there is only one author/subject/creator. But obviously my answer was in vain. Maybe it would have happened even with this answer.
Koska olen kirjoittanut jo aikaisemmin elohim-sanan monikollisuudesta, en puutu siihen nyt millään tavalla. Haluan tuoda esille vain tämän yhden esimerkin elohim-sanan käytöstä.
Because I have already written of the word elohim in plural, I don't repeat it now. I want just to introduce one example how the word elohim has been used.
2. Moos. 7:1:ssä löytyvät Jumalan mm. nämä sanat Moosekselle: "Katso, minä asetan sinut Jumalaksi faraolle..." (suomennos 1933)
Sama hepreaksi:
ראה נתתיך אלהים לפרעה
Kolmas sana oikealta on elohim... monikollisessa muodossa. Siis monikollinen muoto... ja YKSI ihminen, Mooses.
God's words to Moses in Ex. 7: 1 according to KJV: "I have made thee a god to Pharaoh"
The same in Hebrew:
ראה נתתיך אלהים לפרעה
The third word from the right is elohim... in plural. Note a plural form... and ONE person, Moses.
Vertaa 1. Moos. 1: 1... elohim monikkomuodossa ensimmäisessä luomiskertomuksessa... vain YKSI Jumala.
בראשית ברא אלהים את השמים ואת הארץ׃
Compare Gen 1: 1... elohim in plural in the first creation story... only ONE God.
בראשית ברא אלהים את השמים ואת הארץ
Tietämäni mukaan sana "Jumala" merkitsi Mikael Agricolalle erisnimeä. Kääntäessään Uutta Testamenttia (se Wsi Testamenti 1548) hän tuli luoneeksi suomen kirjakielen pohjan. Kun sitten piispat Ericus Erici Sorolainen (1546 - 1625) ja Isaachus Rothovius (1572 - 1652) johtivat Vanhan Testamentin (Biblia 1642) käännöstyötä Jumala-sana lienee vielä silloinkin ymmärretty erisnimeksi.
As far as I know the word elohim was a proper noun for Micael Agricola, who translated the first Finnish New Testament (1548) and created the bases of the Finnish literary language. Possibly it was the same thing with Ericus Sorolainen and Isaacus Rothovius, who were leading the committee translating the Old Testament (Biblia 1642).
I think back to the time when I began gradually to give up the Trinity (more than 20 years). The first aggressive message I got from a new wife of my near relative was dealing with the word elohim in the first creation story. Without any knowledge of Hebrew she repeated to me the words she had heard from the priests and claimed: the word elohim in plural proves that there were three authors/creators... not one.
Orastavan heprea-innostukseni pohjalta tiesin kuitenkin, että elohim-sanan kanssa esiintyvät verbit ovat yksikössä, mikä tarkoittaa vain yhtä tekijää/subjektia. Vastaukseni valui mitä ilmeisimmin kuitenkin maahan... kuin vesi hanhen selästä. Ehkä niin olisi käynyt, vaikka minulla olisi jo silloin ollut käytettävissä tämä kommenttini.
However on the base of an incipient hobby on Hebrew I knew that every verb with elohim is in singular, and it shows that there is only one author/subject/creator. But obviously my answer was in vain. Maybe it would have happened even with this answer.
Koska olen kirjoittanut jo aikaisemmin elohim-sanan monikollisuudesta, en puutu siihen nyt millään tavalla. Haluan tuoda esille vain tämän yhden esimerkin elohim-sanan käytöstä.
Because I have already written of the word elohim in plural, I don't repeat it now. I want just to introduce one example how the word elohim has been used.
2. Moos. 7:1:ssä löytyvät Jumalan mm. nämä sanat Moosekselle: "Katso, minä asetan sinut Jumalaksi faraolle..." (suomennos 1933)
Sama hepreaksi:
ראה נתתיך אלהים לפרעה
Kolmas sana oikealta on elohim... monikollisessa muodossa. Siis monikollinen muoto... ja YKSI ihminen, Mooses.
God's words to Moses in Ex. 7: 1 according to KJV: "I have made thee a god to Pharaoh"
The same in Hebrew:
ראה נתתיך אלהים לפרעה
The third word from the right is elohim... in plural. Note a plural form... and ONE person, Moses.
Vertaa 1. Moos. 1: 1... elohim monikkomuodossa ensimmäisessä luomiskertomuksessa... vain YKSI Jumala.
בראשית ברא אלהים את השמים ואת הארץ׃
Compare Gen 1: 1... elohim in plural in the first creation story... only ONE God.
בראשית ברא אלהים את השמים ואת הארץ
Tietämäni mukaan sana "Jumala" merkitsi Mikael Agricolalle erisnimeä. Kääntäessään Uutta Testamenttia (se Wsi Testamenti 1548) hän tuli luoneeksi suomen kirjakielen pohjan. Kun sitten piispat Ericus Erici Sorolainen (1546 - 1625) ja Isaachus Rothovius (1572 - 1652) johtivat Vanhan Testamentin (Biblia 1642) käännöstyötä Jumala-sana lienee vielä silloinkin ymmärretty erisnimeksi.
As far as I know the word elohim was a proper noun for Micael Agricola, who translated the first Finnish New Testament (1548) and created the bases of the Finnish literary language. Possibly it was the same thing with Ericus Sorolainen and Isaacus Rothovius, who were leading the committee translating the Old Testament (Biblia 1642).
perjantai 17. kesäkuuta 2016
Ihmettelyni jatkuu * Still wondering
Vaikka olen kirjoittanut tästä teemasta ennenkin, en voi vieläkään lopettaa ja olla ääneen ihmettelemättä sitä tekijänimen eli subjektin ja tekemisen laatua ilmaisevan sanan eli verbin vaihtumista luomiskertomuksissa (kts. edellinen kirjoitus tällä blogilla).
Although I have already written of this issue I can't stop yet and help wondering the changes of the subject and the verb in the creation stories (read the previous text on this blog).
Kun heprean bara-verbi vaihtuu asha- ja jazar-verbiin, se ei ole mikään pikku juttu!
ברא = bara = luoda, tehdä olemattomasta oleva
עשה = tehdä, valmistaa, työskennellä, luoda
יצר = jazar = (ilmaisee olemassaolevan aineen muokkaamista uudeksi) muovata, muotoilla, tehdä, luoda
It's not a small thing, when the Hebrew verb bara has been changed to the verbs asha and jazar.
ברא = bara = create, make existing things from nothing
עשה = asha = make, prepare, work, create
יצר = jazar = (expressing the change of already existing substance) shape, formulate, make, create
Elämä on jumalallinen salaisuus, ja sen voi lahjoittaa vain Jumala, joka itse ON (היה hajah)... siis vain Jumala, jonka nimi on אהיה EHJEE (nimi on hajah-verbin yksikön 1. persoonamuoto).
Hänen luomisvoimansa on SANAssa, joka saa olemattomat olemaan ja tuntemattomat tulemaan esiin, elämän syttymään ja kukoistamaan. Sitä on "bara"!
Life is a divine secret, and only God is able to give it... He who IS (היה hajah) himself... the One whose name is אהיה EHYEH (the name is the first person in the singular of the hajah-verb)
His creative power is in his WORD, which makes non-existing things to be and the unknown things to come forth, the life to be born and flourish. It means "bara"!
Luomiskertomusten subjekti- ja verbivaihdos on samantapainen kuin Jumalan itsensä ilmoittaman nimen vaihtuminen tetragrammiin. Kun olla-verbistä (היה) johdettu Ehjee vaihtuu tulla joksikin-verbistä (הוה) johdettuun tetragrammiin, se ei myöskään ole mikään pikku juttu! Mutta kysymykseni kuuluu, perustuuko tetragrammi lainkaan edes havah-verbiin! Minä en ainakaan näe tetragrammissa havah-verbin (הוה) aitoa taivutusmuotoa "hän on" tai "hän tulee joksikin!
The subject- and the verb-change in the creation stories reminds me of the change concerning God's name. It's not a small thing either at all when Ehyeh (derived from the verb hajah היה) has been changed to the Tetragrammaton (derived from the verb havah הוה). But my question is: is there any havah-verb in the Tetragrammaton at all! However I can't see any right conjugation of the havah-verb ("he is"/"he'll become to something") in it!
Ok, voin kuvitella, että tetragrammi suomennettaisiin sanoilla "hän on", mutta minun aivoni jäävät huutamaan vastausta kysymykseen: miksi ihmeessä Jumala olisi sanonut nimekseen "hän on", kun hän on kerran sanonut "minä olen"!
Ok, I can imagine that the translation of the Tetragrammaton could be "he is", but my brains stay asking why on earth would God say "he is" when he really has said "I am"!
Havah-verbiä (הוה) on väitetty heprean "toiseksi olla-verbiksi" (היה), mikä sekin kuulostaa minusta varsin kummalliselta. Ensimmäistäkin ja todellista heprean olla-verbiä näkee persoonapronominien kanssa äärimmäisen harvoin raamatussa. Miksi sitten pitäisi olla vielä "toinen olla-verbi"? Kuulostaa selitykseltä!
Kuten olen jo aikaisemminkin kirjoittanut (הוה) havah-verbiä on käytetty Vanhassa Testamentissa vain 5 kertaa merkityksissä "tulla joksikin", "jäädä paikoilleen", "pyrkiä joksikin", "hyötyä"/"tulla hyödyksi"... ei siis olemista ollenkaan!
Some-one has called the Hebrew (הוה) havah-verb "the second (היה) hajah-verb", but even it sounds very odd to me. When the actual/right hajah-verb occurs very seldom with personal pronouns in the Bible, is there any use for the "second one"?
Sounds explanation to me!
I have already written but let's repeat it that (הוה) the havah-verb appears in the Old Testament only 5 times meaning "to become to", "to stay in place", "to strive for", "benefit"/"be useful"... not any mention of "to be".
Sen sijaan (היה) hajah-verbi esiintyy Vanhassa Testamentissa yli 3500 kertaa merkityksissä "tulla", "tapahtua", "olla".
Esimerkiksi elohistisessa luomiskertomuksessa jokainen luomiskäsky ja käskyjen toteutumisen toteaminen ("tapahtui" niin) on ilmaistu hajah-verbillä. Suomennos voisi aivan yhtä hyvin kuulua siis: olkoon valkeus... ja valkeus oli. Oleminen on perusedellytys sille, että jotakin voidaan nähdä tulevan/alkavan olla.
But the (היה) hajah-verb instead occurs more than 3500 times in the Old Testament meaning " to come", "to happen", "to be".
For example every order and it's fulfilment in the Elohistic creation story have been expressed by the hajah-verb. Therefore I like the English translation very much: let there be light... yes! Existence/to be is a precondition that something can be seen/begin to be.
Tetragrammin puolustajat sanovat usein siihen tapaan, että sana (אהיה) Ehjee merkitsee Jumalan olemusta ja ilmaisee, että hän VAIN on... että "VAIN ON"!
Those who defend the Tetragrammaton usually say that the word (אהיה) Ehyeh shows God's nature and expresses that he JUST is... that he "JUST IS"!
Mielestäni Jumalan olemisen eteen ei missään tapauksessa voi laittaa sanaa "VAIN"! Jumalan oleminenhan on perusedellytys kaikelle muulle elämälle, sillä ilman hänen olemistaan täällä ei olisi yhtään mitään... ei kerrassaan yhtään mitään!
But I think that we can't put in any case the word "JUST" before God's existence! We must admit that God's existence is the precondition for all life in this universe, for without Him there would be nothing... totally nothing!
Jumalan oleminen on perusta myös kuoleman voittamiselle. Kun kuolematon (אהיה) EHJEE oli Kristuksessa (2. Kor. 5: 19), ei Kristus jäänyt kuoleman saaliiksi vaan nousi ylös kuoleman voittajana. Jeesus on lähtöisin Jumalan SANAsta (samoin kuin koko luomakunta), sillä "sana tuli lihaksi" (Joh. 1: 14). Jeesuksen äidiltään perimä ihmisyys kuoli, mutta hänen jumalallinen perintönsä Isältä takasi hänelle ikuisen elämän.
God's existence is even a base for the defeat over death. When the immortal אהיה EHYEH was in Christ (2. Cor. 5: 19), neither did Jesus stay in death but he resurrected as a winner of death. Jesus has come from God's WORD (like the whole creation), for "the Word was made flesh" (John 1: 14). The flesh (inheritance from his mother) died, but his divine inheritance from his Father guaranteed the eternal life for him.
Koska Jumala ON ikuisesti sama ja muuttumaton, hänen ei tarvitse koskaan "tulla joksikin"! Jumala luo SANAllaan koko ajan uutta (Joh. 5: 17), ja hänen luomisvoimansa tuo esiin uudenlaista, mutta Jumala itse pysyy samana... hän ei muutu... hänen ei tarvitse "tulla joksikin".
Because God IS the same and unchangeable for ever, he needs not "to become to something"! God is creating by his WORD new things all the time (John 5: 17) and his creative power brings new things forth, but God himself remains the same... he doesn't change... he doesn't need "to become to something".
Sen sijaan Jumalan vastustaja/kilpailija, Lucifer alias Saatana halusi/haluaa TULLA JOKSIKIN... hän himoitsee tulla Jumalan vertaiseksi... itse asiassa Jumalaakin korkeammaksi (Jes. 14: 13, 14). Sentähden häneen sopivat vallan mainiosti sekä tetragrammi että toisen luomiskertomuksen tekemistä ilmaisevat verbit.
But God's opponent/competitor/rival, Lucifer alias Satan wanted/wants to BECOME TO SOMETHING... he desires to become equal with God... actually higher than God (Isa. 14: 13, 14). Therefore the Tetragrammaton and the verbs in the second creation story are perfect for him.
Luciferia verrataan Vanhassa Testamentissa Baabelin kuninkaaseen (Jes. 14. luku) ja Tyyron kuninkaaseen (Hes. 28. luku). Miksi? Kun näemme inhimillisen mallin, voimme paremmin ymmärtää taivaasta langenneen olennon luonnetta. Ihminen muuttuu katselemalla. Samoin kuin Jumalan kuva uudistuu ihmisessä, samoin Lucifer jakaa seuraajilleen omia luonteenpiirteitään. Näin myös Saatanan seuraajat "tulevat joksikin"... jumalansa kuvan kaltaisiksi.
In the Old Testament Lucifer has been compared with the king of Babylon (Isa 14) and the king of Tyrus (Eze. 28). Why? When we see a human example it's easier for us to understand the nature of the fallen heavenly creature. We change by watching. As well as God's image is renewed in man in the same way Lucifer delivers his own features to his followers. This is how even Satan's people "become to something"... graven image.
Elämä merkitsee olemista (היה hajah), ja oleminen merkitsee elämistä (חיה chajah). Vain אהיה EHJEE on kaiken olemisen ja elämisen lähde!
Life means existing (היה hajah) and existence means living (חיה chajah). Only אהיה EHYEH is the source of all existence/existing and life/living!
Jos uskomme Jumalan ikuiseen olemassaoloon ja Jeesuksen voittoon kuolemasta, voimme Jobin tavoin sanoa:
"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä" (Job 19: 25)
ואני ידעתי גאלי חי ואחרון על עפר יקום׃
If we believe in the eternal existence of God and the victory of Jesus over death, we can say like Job:
"For I know [that] my redeemer liveth, and [that] he will stand at the latter [day] upon the eart" (Job 19: 25).
ואני ידעתי גאלי חי ואחרון על עפר יקום׃
Although I have already written of this issue I can't stop yet and help wondering the changes of the subject and the verb in the creation stories (read the previous text on this blog).
Kun heprean bara-verbi vaihtuu asha- ja jazar-verbiin, se ei ole mikään pikku juttu!
ברא = bara = luoda, tehdä olemattomasta oleva
עשה = tehdä, valmistaa, työskennellä, luoda
יצר = jazar = (ilmaisee olemassaolevan aineen muokkaamista uudeksi) muovata, muotoilla, tehdä, luoda
It's not a small thing, when the Hebrew verb bara has been changed to the verbs asha and jazar.
ברא = bara = create, make existing things from nothing
עשה = asha = make, prepare, work, create
יצר = jazar = (expressing the change of already existing substance) shape, formulate, make, create
Elämä on jumalallinen salaisuus, ja sen voi lahjoittaa vain Jumala, joka itse ON (היה hajah)... siis vain Jumala, jonka nimi on אהיה EHJEE (nimi on hajah-verbin yksikön 1. persoonamuoto).
Hänen luomisvoimansa on SANAssa, joka saa olemattomat olemaan ja tuntemattomat tulemaan esiin, elämän syttymään ja kukoistamaan. Sitä on "bara"!
Life is a divine secret, and only God is able to give it... He who IS (היה hajah) himself... the One whose name is אהיה EHYEH (the name is the first person in the singular of the hajah-verb)
His creative power is in his WORD, which makes non-existing things to be and the unknown things to come forth, the life to be born and flourish. It means "bara"!
Luomiskertomusten subjekti- ja verbivaihdos on samantapainen kuin Jumalan itsensä ilmoittaman nimen vaihtuminen tetragrammiin. Kun olla-verbistä (היה) johdettu Ehjee vaihtuu tulla joksikin-verbistä (הוה) johdettuun tetragrammiin, se ei myöskään ole mikään pikku juttu! Mutta kysymykseni kuuluu, perustuuko tetragrammi lainkaan edes havah-verbiin! Minä en ainakaan näe tetragrammissa havah-verbin (הוה) aitoa taivutusmuotoa "hän on" tai "hän tulee joksikin!
The subject- and the verb-change in the creation stories reminds me of the change concerning God's name. It's not a small thing either at all when Ehyeh (derived from the verb hajah היה) has been changed to the Tetragrammaton (derived from the verb havah הוה). But my question is: is there any havah-verb in the Tetragrammaton at all! However I can't see any right conjugation of the havah-verb ("he is"/"he'll become to something") in it!
Ok, voin kuvitella, että tetragrammi suomennettaisiin sanoilla "hän on", mutta minun aivoni jäävät huutamaan vastausta kysymykseen: miksi ihmeessä Jumala olisi sanonut nimekseen "hän on", kun hän on kerran sanonut "minä olen"!
Ok, I can imagine that the translation of the Tetragrammaton could be "he is", but my brains stay asking why on earth would God say "he is" when he really has said "I am"!
Havah-verbiä (הוה) on väitetty heprean "toiseksi olla-verbiksi" (היה), mikä sekin kuulostaa minusta varsin kummalliselta. Ensimmäistäkin ja todellista heprean olla-verbiä näkee persoonapronominien kanssa äärimmäisen harvoin raamatussa. Miksi sitten pitäisi olla vielä "toinen olla-verbi"? Kuulostaa selitykseltä!
Kuten olen jo aikaisemminkin kirjoittanut (הוה) havah-verbiä on käytetty Vanhassa Testamentissa vain 5 kertaa merkityksissä "tulla joksikin", "jäädä paikoilleen", "pyrkiä joksikin", "hyötyä"/"tulla hyödyksi"... ei siis olemista ollenkaan!
Some-one has called the Hebrew (הוה) havah-verb "the second (היה) hajah-verb", but even it sounds very odd to me. When the actual/right hajah-verb occurs very seldom with personal pronouns in the Bible, is there any use for the "second one"?
Sounds explanation to me!
I have already written but let's repeat it that (הוה) the havah-verb appears in the Old Testament only 5 times meaning "to become to", "to stay in place", "to strive for", "benefit"/"be useful"... not any mention of "to be".
Sen sijaan (היה) hajah-verbi esiintyy Vanhassa Testamentissa yli 3500 kertaa merkityksissä "tulla", "tapahtua", "olla".
Esimerkiksi elohistisessa luomiskertomuksessa jokainen luomiskäsky ja käskyjen toteutumisen toteaminen ("tapahtui" niin) on ilmaistu hajah-verbillä. Suomennos voisi aivan yhtä hyvin kuulua siis: olkoon valkeus... ja valkeus oli. Oleminen on perusedellytys sille, että jotakin voidaan nähdä tulevan/alkavan olla.
But the (היה) hajah-verb instead occurs more than 3500 times in the Old Testament meaning " to come", "to happen", "to be".
For example every order and it's fulfilment in the Elohistic creation story have been expressed by the hajah-verb. Therefore I like the English translation very much: let there be light... yes! Existence/to be is a precondition that something can be seen/begin to be.
Tetragrammin puolustajat sanovat usein siihen tapaan, että sana (אהיה) Ehjee merkitsee Jumalan olemusta ja ilmaisee, että hän VAIN on... että "VAIN ON"!
Those who defend the Tetragrammaton usually say that the word (אהיה) Ehyeh shows God's nature and expresses that he JUST is... that he "JUST IS"!
Mielestäni Jumalan olemisen eteen ei missään tapauksessa voi laittaa sanaa "VAIN"! Jumalan oleminenhan on perusedellytys kaikelle muulle elämälle, sillä ilman hänen olemistaan täällä ei olisi yhtään mitään... ei kerrassaan yhtään mitään!
But I think that we can't put in any case the word "JUST" before God's existence! We must admit that God's existence is the precondition for all life in this universe, for without Him there would be nothing... totally nothing!
Jumalan oleminen on perusta myös kuoleman voittamiselle. Kun kuolematon (אהיה) EHJEE oli Kristuksessa (2. Kor. 5: 19), ei Kristus jäänyt kuoleman saaliiksi vaan nousi ylös kuoleman voittajana. Jeesus on lähtöisin Jumalan SANAsta (samoin kuin koko luomakunta), sillä "sana tuli lihaksi" (Joh. 1: 14). Jeesuksen äidiltään perimä ihmisyys kuoli, mutta hänen jumalallinen perintönsä Isältä takasi hänelle ikuisen elämän.
God's existence is even a base for the defeat over death. When the immortal אהיה EHYEH was in Christ (2. Cor. 5: 19), neither did Jesus stay in death but he resurrected as a winner of death. Jesus has come from God's WORD (like the whole creation), for "the Word was made flesh" (John 1: 14). The flesh (inheritance from his mother) died, but his divine inheritance from his Father guaranteed the eternal life for him.
Koska Jumala ON ikuisesti sama ja muuttumaton, hänen ei tarvitse koskaan "tulla joksikin"! Jumala luo SANAllaan koko ajan uutta (Joh. 5: 17), ja hänen luomisvoimansa tuo esiin uudenlaista, mutta Jumala itse pysyy samana... hän ei muutu... hänen ei tarvitse "tulla joksikin".
Because God IS the same and unchangeable for ever, he needs not "to become to something"! God is creating by his WORD new things all the time (John 5: 17) and his creative power brings new things forth, but God himself remains the same... he doesn't change... he doesn't need "to become to something".
Sen sijaan Jumalan vastustaja/kilpailija, Lucifer alias Saatana halusi/haluaa TULLA JOKSIKIN... hän himoitsee tulla Jumalan vertaiseksi... itse asiassa Jumalaakin korkeammaksi (Jes. 14: 13, 14). Sentähden häneen sopivat vallan mainiosti sekä tetragrammi että toisen luomiskertomuksen tekemistä ilmaisevat verbit.
But God's opponent/competitor/rival, Lucifer alias Satan wanted/wants to BECOME TO SOMETHING... he desires to become equal with God... actually higher than God (Isa. 14: 13, 14). Therefore the Tetragrammaton and the verbs in the second creation story are perfect for him.
Luciferia verrataan Vanhassa Testamentissa Baabelin kuninkaaseen (Jes. 14. luku) ja Tyyron kuninkaaseen (Hes. 28. luku). Miksi? Kun näemme inhimillisen mallin, voimme paremmin ymmärtää taivaasta langenneen olennon luonnetta. Ihminen muuttuu katselemalla. Samoin kuin Jumalan kuva uudistuu ihmisessä, samoin Lucifer jakaa seuraajilleen omia luonteenpiirteitään. Näin myös Saatanan seuraajat "tulevat joksikin"... jumalansa kuvan kaltaisiksi.
In the Old Testament Lucifer has been compared with the king of Babylon (Isa 14) and the king of Tyrus (Eze. 28). Why? When we see a human example it's easier for us to understand the nature of the fallen heavenly creature. We change by watching. As well as God's image is renewed in man in the same way Lucifer delivers his own features to his followers. This is how even Satan's people "become to something"... graven image.
Elämä merkitsee olemista (היה hajah), ja oleminen merkitsee elämistä (חיה chajah). Vain אהיה EHJEE on kaiken olemisen ja elämisen lähde!
Life means existing (היה hajah) and existence means living (חיה chajah). Only אהיה EHYEH is the source of all existence/existing and life/living!
Jos uskomme Jumalan ikuiseen olemassaoloon ja Jeesuksen voittoon kuolemasta, voimme Jobin tavoin sanoa:
"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä" (Job 19: 25)
ואני ידעתי גאלי חי ואחרון על עפר יקום׃
If we believe in the eternal existence of God and the victory of Jesus over death, we can say like Job:
"For I know [that] my redeemer liveth, and [that] he will stand at the latter [day] upon the eart" (Job 19: 25).
ואני ידעתי גאלי חי ואחרון על עפר יקום׃
Ehjen ikuisen olemisen ja Jeesuksen kuolemattomuuden kautta meidän kuolevainen olemisemme (היה hajah ) voi vaihtua ikuiseen elämiseen (חיה chajah).
Through the eternal existence of Ehyeh and the immortality of Jesus even our mortal existence/living (היה hajah) can be changed to the eternal life/living (חיה chajah).
sunnuntai 12. kesäkuuta 2016
Puolustuspuheenvuoro * Defense statement
Aika ajoin saan kimppuuni jonkun henkilön (yleensä miehen), joka ei voi käsittää, etten allekirjoita tetragrammilla kirjoitettua sanaa Jumalan nimeksi. Heitä näyttää kiusaavan tuo asia niin paljon, että katsovat oikeudekseen viedä aikaani ja häiritä työrauhaani soitoillaan, tekstiviesteillään, sähköposteillaan ja kirjeillään. He ovat haastavinaan minut keskustelemaan asiasta kanssaan, mutta eivät suostu edes hetkeksi ajattelemaan minun esittämiä argumentteja, vaan siirtyvät liukkaasti uuteen asiaan ja heittävät minulle yhä laajempia kokonaisuuksia vastattavaksi. Näyttää siltä, että he eivät ymmärrä vastauksistani yhtään mitään, mutta pidän todennäköisempänä, että he eivät edes yritä sitä. Olen lopullisesti kyllästynyt olemaan sellaisten henkilöiden "keskustelukumppani", koska se ei ole todellisuudessa keskustelua alkuunkaan, eikä se johda mihinkään muuhun kuin mieleni pahoittamiseen ja minun tuomitsemiseen ja polkemiseen.
Every now and then again and again some men (usually only men) are attacking me... men who can't understand that I will not sign God's name written with Tetragrammaton. They are so embarrassed that they argue that they are entitled to take my time and to disturb my working with their calls, messages, emails and letters. They are challenging me to debate with them but are never willing to think about my arguments but moving to another issue with new wider questions. It seems to me that they don't understand anything of my answers or actually they do not even try it. I'm finally fed up to discuss with such persons, because it's not any debate, and it will only lead to the hurting, judging and trampling of me.
MITEN MINÄ KUTSUN JUMALAA?
Minä kutsun Jumalaa mm. seuraavilla raamatullisilla nimillä:
* ELOHIM merkityksessä VALTAVA HENKI
* KAIKKIVALTIAS eli EL-SHADDAI
* KORKEIN eli EL-ELYON
* LUOJA
* ISÄ
* MINÄ OLEN eli EHJEE
HOW DO I CALL GOD?
I use for example the following biblical names of God:
* ELOHIM meaning THE ENORMOUS SPIRIT
* THE ALMIGHTY or EL-SHADDAI
* THE HIGHEST or EL-ELYON
* CREATOR
* FATHER
* I AM THAT I AM or EHYEH ASHER EHYEH
MUTTA minä en käytä Jumalasta nimeä, joka kirjoitetaan tetragrammilla יהוה siitä syystä, että en ole saanut sen alkuperästä täyttä selvyyttä. Ymmärtääkseni edellä luetellut raamatulliset nimet eivät ole sidoksissa tetragrammiin, mutta tuntuu siltä, että kyseisten miesten mielestä ne eivät kelpaa mihinkään ilman sitä.
BUT I don't call God with the name written by the Tetragrammaton יהוה, because I haven't got/found a clear understanding of it's origin. As far as I understand the biblical names above are not connected with the Tetragrammaton, but obviously those men think that those names are nothing without the Tetragrammaton.
Tämänhetkinen uskoni perustuu ensimmäiseen luomiskertomukseen (1. Moos. 1: 1 - 2: 4a) eli ns. elohistiseen luomiskertomukseen (elohisti on lähde, jossa tekijänimenä esiintyy elohim... eikä se ei ole minun keksintöäni).
Today my faith is based on the first creation story (Gen. 1: 1 - 2: 4a) or the elohistic creation story (elohist is a source based on the author name of elohim... and it's not my invention).
(אלהים) ELOHIM-LUOJA loi
* kuudessa päivässä
* maan ja taivaan
* tyhjästä/olemattomasta
* SANAllaan/SANAnsa voimalla
ELOHIM (אלהים), the CREATOR made
* in six days
* the heaven and the earth
* from nothing/nil/emptiness
* by his WORD/with the power of his WORD
Näkemykseni Jumalan luomisesta perustuu jo raamatun ensimmäisessä jakeessa esiintyvään heprean verbiin ברא (bara), joka merkitsee "luoda", "tehdä olemattomasta oleva". Kun lähtökohtana on tyhjyys/olemattomuus, ainoa luomiskeino on SANAn voima (Ps. 33: 6, 9). Tyhjään/olemattomaan ei voi tarttua käsin. Mutta toisessa luomiskertomuksessa (1. Moos. 2: 4b - 24) eli ns. jahvistisessa luomiskertomuksessa (jahvisti on lähde, jossa tekijänä on Jahve-Elohim... eikä se ole minun keksintöni) Jahve-Elohim tekee (עשה = asha) käsin maan tomua ja ihmisen luuta muovaten (יצר =jazar) miehen ja naisen.
I'll argue my thinking with the Hebrew verb ברא (bar) meaning "create", "make existing things from nothing", which appears even in the first verse of the Bible. When the emptiness/nonexistence is the starting point the only means of creation is WORD and it's power (Ps. 33: 6, 9). It's impossible to grasp the hand on emptiness. But in the second creation story (Gen. 2: 4b - 24) or in the yahwistic creation story (yahwist is a source with an author called Yahweh Elohim... and it's not my invention) Yahweh-Elohim makes (עשה = asha) man and woman shaping (יצר = jazar) them with his hands from dust and bone.
Uskon ehdottomasti Jumalaan, jolla on VOIMA luoda SANAn voimalla!
I definitely trust on/believe in God whose POWER is in his WORD!
ברא bara-verbi esiintyy 1. Moos. 1: 27:ssä kolme eri kertaa:
ויברא אלהים את האדם בצלמו בצלם אלהים ברא אתו זכר ונקבה ברא אתם׃
Jokainen bara-verbi on käännetty suomeksi luoda-verbillä:
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
-> Jumala loi sanallaan miehen tyhjästä
-> Jumala loi sanallaan naisen tyhjästä
Every now and then again and again some men (usually only men) are attacking me... men who can't understand that I will not sign God's name written with Tetragrammaton. They are so embarrassed that they argue that they are entitled to take my time and to disturb my working with their calls, messages, emails and letters. They are challenging me to debate with them but are never willing to think about my arguments but moving to another issue with new wider questions. It seems to me that they don't understand anything of my answers or actually they do not even try it. I'm finally fed up to discuss with such persons, because it's not any debate, and it will only lead to the hurting, judging and trampling of me.
MITEN MINÄ KUTSUN JUMALAA?
Minä kutsun Jumalaa mm. seuraavilla raamatullisilla nimillä:
* ELOHIM merkityksessä VALTAVA HENKI
* KAIKKIVALTIAS eli EL-SHADDAI
* KORKEIN eli EL-ELYON
* LUOJA
* ISÄ
* MINÄ OLEN eli EHJEE
HOW DO I CALL GOD?
I use for example the following biblical names of God:
* ELOHIM meaning THE ENORMOUS SPIRIT
* THE ALMIGHTY or EL-SHADDAI
* THE HIGHEST or EL-ELYON
* CREATOR
* FATHER
* I AM THAT I AM or EHYEH ASHER EHYEH
MUTTA minä en käytä Jumalasta nimeä, joka kirjoitetaan tetragrammilla יהוה siitä syystä, että en ole saanut sen alkuperästä täyttä selvyyttä. Ymmärtääkseni edellä luetellut raamatulliset nimet eivät ole sidoksissa tetragrammiin, mutta tuntuu siltä, että kyseisten miesten mielestä ne eivät kelpaa mihinkään ilman sitä.
BUT I don't call God with the name written by the Tetragrammaton יהוה, because I haven't got/found a clear understanding of it's origin. As far as I understand the biblical names above are not connected with the Tetragrammaton, but obviously those men think that those names are nothing without the Tetragrammaton.
Tämänhetkinen uskoni perustuu ensimmäiseen luomiskertomukseen (1. Moos. 1: 1 - 2: 4a) eli ns. elohistiseen luomiskertomukseen (elohisti on lähde, jossa tekijänimenä esiintyy elohim... eikä se ei ole minun keksintöäni).
Today my faith is based on the first creation story (Gen. 1: 1 - 2: 4a) or the elohistic creation story (elohist is a source based on the author name of elohim... and it's not my invention).
(אלהים) ELOHIM-LUOJA loi
* kuudessa päivässä
* maan ja taivaan
* tyhjästä/olemattomasta
* SANAllaan/SANAnsa voimalla
ELOHIM (אלהים), the CREATOR made
* in six days
* the heaven and the earth
* from nothing/nil/emptiness
* by his WORD/with the power of his WORD
Näkemykseni Jumalan luomisesta perustuu jo raamatun ensimmäisessä jakeessa esiintyvään heprean verbiin ברא (bara), joka merkitsee "luoda", "tehdä olemattomasta oleva". Kun lähtökohtana on tyhjyys/olemattomuus, ainoa luomiskeino on SANAn voima (Ps. 33: 6, 9). Tyhjään/olemattomaan ei voi tarttua käsin. Mutta toisessa luomiskertomuksessa (1. Moos. 2: 4b - 24) eli ns. jahvistisessa luomiskertomuksessa (jahvisti on lähde, jossa tekijänä on Jahve-Elohim... eikä se ole minun keksintöni) Jahve-Elohim tekee (עשה = asha) käsin maan tomua ja ihmisen luuta muovaten (יצר =jazar) miehen ja naisen.
I'll argue my thinking with the Hebrew verb ברא (bar) meaning "create", "make existing things from nothing", which appears even in the first verse of the Bible. When the emptiness/nonexistence is the starting point the only means of creation is WORD and it's power (Ps. 33: 6, 9). It's impossible to grasp the hand on emptiness. But in the second creation story (Gen. 2: 4b - 24) or in the yahwistic creation story (yahwist is a source with an author called Yahweh Elohim... and it's not my invention) Yahweh-Elohim makes (עשה = asha) man and woman shaping (יצר = jazar) them with his hands from dust and bone.
Uskon ehdottomasti Jumalaan, jolla on VOIMA luoda SANAn voimalla!
I definitely trust on/believe in God whose POWER is in his WORD!
ברא bara-verbi esiintyy 1. Moos. 1: 27:ssä kolme eri kertaa:
ויברא אלהים את האדם בצלמו בצלם אלהים ברא אתו זכר ונקבה ברא אתם׃
Jokainen bara-verbi on käännetty suomeksi luoda-verbillä:
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
-> Jumala loi sanallaan miehen tyhjästä
-> Jumala loi sanallaan naisen tyhjästä
-> Jumala loi sanallaan ihmisen tyhjästä
Jumala sanoi... ja tapahtui niin... kaikkina kuutena päivänä!
The verb bara ברא occurs three times in Gen. 1: 27:
ויברא אלהים את האדם בצלמו בצלם אלהים ברא אתו זכר ונקבה ברא אתם׃
Every such verb have been translated into English "created"
-> God created man from nothing with his word
-> God created woman from nothing with his word
-> God created human being from nothing with his word
God spoke... and it happened... in every six days!
Tähän jakeeseen (1. Moos. 1: 27) perustuu myös Jumalan asetus miehen ja naisen välisestä liitosta, joka on vahvistettu seuraavassa jakeessa Jumalan sanoilla:
"Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet" (1. Moos. 1: 28).
Even the union/marriage of man and woman is based on this verse (Gen. 1: 27), and it has been ratified with God's words in the next verse:
"And God blessed them, and God said to them, Be fruitful, and multiply, and replenish the earth, and subdue it: and have dominion over the fish of the sea, and over the fowl of the air, and over every living animal that moveth upon the earth. (Gen. 1: 28).
Mielestäni jahvistinen luomiskertomus alentaa sekä Jumalan että ihmisen kuvaa. Jumala puuhastelee siis aivan samoin kuin ne miehet, joiden tehtäväksi annettiin Ilmestymajan ja sen varusteiden tekeminen. Jokainen käsky "tee" 2. Moos. kirjan luvuissa 25 - 30 tulee samasta verbistä עשה (asha), jolla ilmaistaan Jahve Elohimin tekemistä toisessa luomiskertomuksessa.
I think that the yahwistic creation story will reduce both God and man image. God is working like those men who were called to make the Tabernacle and it's equipment. Every word "make" (thou shall make) in the chapters 25 - 30 of Exodus is derived from the verb עשה (asha)... the same verb is used even of Yahweh Elohim in the second creation story.
Jahvistinen luomiskertomus antaa perustan ns. vallanalaisuusperiaatteelle, joka on eräiden miesten näkemys miehen ja naisen asemasta yhteiskunnassa. Tämä periaate näkyy parhaiten naisen asemassa islamilaisessa kulttuurissa.
The yahwistic creation story is the base for so called principle of subordination, which is a male understanding of the position of men and women in society. The best example of this principle is seen in the Islamic culture.
2. Moos. 6: 3:n mukaan Abraham, Iisak ja Jaakob eivät tunteneet Jumalaa nimellä יהוה Jahve, vaan nimellä אל שדי El-Shaddai. Jostakin omituisesta syystä tetragrammi esiintyy kuitenkin noista patriarkoista kertovissa VT:n luvuissa. Mutta käännösten ja editointien yhteydessä on ollut varsin helppoa lisätä neljä konsonanttia sinne ja tänne. Jos kerran on kehdattu tehdä niin iso väärennös kuin ns. Comma Johanneum, miksi ei myös pienemmät väärennökset mene siinä samassa!
According to Ex. 6: 3 Abraham, Isaac and Jacob didn't know God by the name יהוה Yahweh but by the name אל שדי El-Shaddai. However the Tetragrammaton appears in all the stories telling about those patriarchs. But in connection with translations and edits it has been very easy to add those four consonants here and there. If such a huge addition as Comma Johanneum is possible, why not smaller ones!
Mutta kuten sanottu tetragrammihan esiintyy ensimmäisen kerran jo luomiskertomuksessa... ja minä haluan korostaa: TOISESSA LUOMISKERTOMUKSESSA. Joillekin puhe kahdesta eri luomiskertomuksesta on kuin Jumalan sanan häpäisyä. Mutta varma tosiasia on se, että kahdessa ensimmäisessä raamatun luvussa tekijänimi ja luomista ilmaiseva verbi vaihtuvat kesken kaiken. Se tapahtuu keskellä toisen luvun neljättä jaetta. Minusta vaikuttaa suorastaan siltä, että kahdesta eri lähteestä poimittuja kertomuksia on yritetty yhdistää tällä jakeella siinä kuitenkaan onnistumatta. Nuo kaksi luomiskertomustahan ovat muutenkin täysin erilaiset!
But as I said the Tetragrammaton occurs the first time already in a creation story... and I'd like to stress IN THE SECOND CREATION STORY. Some people think that to speak about two different creation stories is to profane God's word. But a sure fact is that in the first two chapters of Genesis the name of an author and the verb describing doings do change in the middle of everything. It happens in the middle of the verse 4. It seems to me that there is even an attempt to connect two different stories with this verse... but without success. Otherwise those two creation stories are different anyway!
Ensimmäisessä luomiskertomuksessa on määrittelty viikko ja asetettu sapatin sille kuuluvalle paikalla, mutta toisessa kertomuksessa ei tehdä mitään selkoa viikonpäivistä... sapatista puhumattakaan. Ensimäisessä luomiskertomuksessa esittellään koko luomakunnan alku, kun toisessa luomiskertomuksessa keskitytään vain ihmisen ja eläinten luomiseen... ja nekin mainitaan päinvastaisessa järjestyksessä kuin ensimmäiseesä luomiskertomuksessa.
In the first creation story week has been defined and sabbath has been set on it's right position, but in the second creation story there is no clearness of the weekly days... not to mention the sabbath. The beginning of the whole universe has been introduced in the first creation story but the focus of the second creation story is the creation of people and animals... more over in an opposite order as in the first creation story.
Viittaus sateeseen toisessa luomiskertomuksessa (2: 5), tuo mieleen Nooan ajan. Samoin nimet "Kuusin maa" ja "Havilan maa" tuovat mieleen vedenpaisumuksen jälkeisen ajan. Eihän luomisessa ollut vielä kenenkään maata, ja maathan ovat saaneet nimensä omistajiensa mukaan (1. Moos. 10: 6, 7).
The reference to raining in the second creation story (2: 5) reminds me of the days of Noah. As well the names "land of Havilah" and "land of Kush" remind me of the time after the Flood. In the time of creation no-one owned/possessed any land and all lands have been named after their owners (Gen. 10: 6, 7).
Minulle riittä ensimmäinen eli elihistinen luomiskertomus! Mikä merkitys toisella luomiskertomuksella voisi olla?
* EHKÄ sillä yritetään perustella tetragrammin käyttöä Vanhassa Testamentissa
* EHKÄ sillä yritetään antaa ihmisille perusteita uskoa, että Enoksen syntymän aikoihin tapahtui joku erikoinen muutos
The first or the eulohistic creation story is enough for me! What significance might the second creation story have?
* PERHAPS it's some attempt to argue the use of the Tetragrammaton in the Old Testament
* PERHAPS it's some attempt to give a base to believe what was the special change which happened in the times of Enosh
EHKÄ... MUTTA koska asia on minulle vieläkin mahdollisimman epäselvä, haluan kysyä: Mitä oikein tapahtui 235 jälkeen luomisen (1. Moos. 4: 26)?
PERHAPS... BUT because this is issue is still utterly unclear for me, I want to ask: What happened 235 years after creation (Gen. 4: 26)?
"Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä."
אז הוחל לקרא בשם יהוה
ELI: Siihen aikaan ruvettiin huutamaan avuksi nimeä יהוה Jahve
"then began men to call upon the name of the LORD"
אז הוחל לקרא בשם יהוה
OR: then began men to call upon the name of יהוה
MUTTA:
-> kuka alkoi/ketkä alkoivat?
-> Seetin jälkeläisetkö?
-> eivätkö "Jumalan pojat" olleet rukoilleet aikaisemmin... 235 vuoteen?
-> Kainin jälkeläisetkö?
-> kuinka vanha oli Kain tuolloin?
-> mitä tuolloin noin 200-vuotias Kain oli saanut aikaan?
-> joko Kain oli rakentanut ensimmäisen kaupungin... Hanokin?
-> joko Kain oli luonut oman vaihtoehtoisen jumalanpalveluksensa?
-> miksi piti alkaa huutaa/ruveta huutamaan... Jumalahan tuntee ihmisen ajatuksetkin?
-> mistä nimi יהוה Jahve oli peräisin... heillähän ei ollut luettavanaan minkäänlaista luomiskertomusta tai syntiinlankeemuskertomusta?
-> tosin tieto kulki isältä pojalle... mutta mitä nimeä Jumalasta tuolloin käytettiin, jos tetragrammi יהוה tuli tietoon vasta Mooseksen aikaan (2. Moos. 6: 2, 3)?
-> ilmoittiko Jumala tuon nimen heille... ja kenelle... ja millä tavalla?
-> jos Jumala ilmoitti tetragrammin jo Enoksen syntymän aikoihin, miksi se nimi ei ollut tuttu Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille?
-> keksivätkö ihmiset tuon nimen itse... ja mitä he sillä tarkoittivat?
BUT:
-> who did begin?
-> the descendants of Seth?
-> didn't the "sons of God" have prayed at all... in 235 years?
-> the descendants of Cain?
-> how old was Cain in those days?
-> had Cain (perhaps about 200 years old) already build the first city... Hanok?
-> had Cain already created his own (pagan) worship?
-> why they had began to "cry out" with a loud voice... doesn't God know even our secrets?
-> from where they did get/find the name יהוה... they didn't have any scriptures?
-> of course they heard the old stories from their parents... but what was the name they used of God, if the Tetragrammaton wasn't revealed before Moses (Ex. 6: 2, 3)?
-> did God inform the Tetragrammaton... to whom... how?
-> If God informed the Tetragrammaton already in the time of Enosh, why it was not known to Abraham, Isaac and Jacob?
-> did they invent the name by themselves... what did they mean?
Näihin kysymyksiin etsin ja odotan selkeitä vastauksia!
Omat konstini taitavat rajoittua eri raamatuntekstien vertailuun. Heprean tekstissä (1. Moos. 4: 26) esiintyy verbi חלל (chalal). Ensinnäkin se on kieliopillisesti passiivin intensiivissä, ja ymmärrän sen tarkoittavan, että jotakin tehtiin "yhdessä"/"joukolla". Mutta MITÄ?
I'm seeking and waiting for clear answers to these questions!
I can only compare Bible texts. In Hebrew there is the verb חלל (chalal) in Gen. 4: 26. Because it's in passive intensive form it tells me that they did something altogether. But WHAT?
Kyseisen verbin merkityksiä ovat:
1. SAASTUTTAA, HÄPÄISTÄ
2. ALKAA, ALOITTAA
The meanings of the verb in question are:
1. to POLLUTE, to PROFANE
2. to BEGIN, to START
Lopetan tämän puolustuspuheenvuoroni tähän ja jätän asian jokaisen lukijan omaan harkintaan.
Kirkastukoon TOTUUS, sillä se ei pala tulessakaan!
Now I cease my defence statement here and leave it to your judgment and consideration.
May the TRUTH come forth, for it doesn't be burned even by fire!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)