Muistan kuulleeni joskus lapsena jonkun aikuisen laskevan "yksi, kaksi, monta", mutta tuollainen laskuoppi meni minulta silloin yli "horisontin"... niin kuin sanotaan. Nyt olen kai tullut aikuiseksi, kun alan ymmärtää tuota tapaa ajatella yhden muuttumista moneksi.
I can remember from my childhood how some adult counted "one, two, many", but I could not understand it then. Maybe I'm getting now old, when I'm beginning to identify with such thinking.
Egyptiläinen ajattelu n. 150-luvulla muutti käsitteen "yksi" käsitteeksi "kolme". Tällainen matemaattinen ihme voi tapahtua tietenkin vain uskonnosta puhuttaessa. Mutta kuten tiedämme, koko kristikunta (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) uskoo nykyään, että kolme = yksi ja yksi = kolme. Kyseessä on tietenkin kolminaisuusoppi, jonka mukaan yksi Jumala on kolme persoonaa.
About 150 B.C. Egyptians changed the term "one" to the term "three". Of course such a mathematical miracle is possible only when speaking about religion. But as far we know the whole Christianity (without few exceptions) believes now that one = three and three = one. We call it the Trinity and say that one God is three persons.
Niin kauan kuin maailmassa on vain yksi olento, ei tarvita määritelmiä eikä edes sanoja, mutta heti kun niitä on kaksi, on syytä ottaa sanat käyttään. Kahden olennon maailmassa ovat "minä" ja "sinä", mutta kolmen olennon maailmassa ovat niiden lisäksi "hän" sekä "me" ja "te", mutta "he" jää puuttumaan.
As long as there is only one creature in a world there is no need for definitions and words, but immediadely when there are two creatures words and definitions are necessary. In a world of two creatures there are "I" and "you", but in a world of three creatures there is also "he/she" and also "we" and "you" (in plural) but not "they".
On oltava vähintäin neljän olennon maailma, että kaikki nykyisin tunnetut persoonarponominit löytävät kohteensa, sillä "heistä" puhuminen edellyttää, että yhden puhujan/subjektin ja yhden kuulijan/objektin lisäksi on vähintäin kaksi muuta, joista puhutaan.
There must be at least four creatures in a world that all the person pronouns we know now are in use, for to speak about "they" there must be a speaker/a subject and a listener/an object and at least two whom to talk about.
Neljä on siis monta, ja kolme on silta siihen suuntaan. Kolminaisuudessa yksi on kolme ja Jahvessa yksi on neljä, sillä kabbalassa/okkultismissa ns. Jahvistinen järjestelmä perustuu ajattelulle pyhästä perheestä, jossa on isä, äiti, poika ja tytär.
Therefore four are many and three is a bridge to this direction. There are three persons in the Trinty and four in Yahweh, for in Qabalah/Occultism the Yahwistic system is based on a holy family of a father, a mother, a son and a daughter.
Ja kun on kerran alkuun päästy tiellä ykseydestä moninaisuuteen eli monoteismista polyteismiin, annetaan kuningas Salomon jatkaa! Väitetäänhän, että hän se keksi niin sanotun "laajennetun Jumalan nimen" eli Shem-Ha-Mephorashin, jossa jokaista tetragrammin (JHWH) kirjainta vastaa 18 kolmikirjaimista jumalan nimeä. Shem-Ha-Mephorashissa on siten yhteensä 72 nimeä, joiden kuitenkin uskotaan/sanotaan edustavan yhtä jumalaa.
When we have now come from one to many or from montheism to polytheism let's allow the king Solomon to continue. Isn't it said that he invented so called "increased name of God" or Shem-Ha-Mephorash, in which there are 18 divine 3-lettered names per every single consonant of tetragrammaton (YHWH). All together it has 72 divine names representing one God... as it's said.
Shem-Ha-Mephorashin tärkeät luvut 3, 4, 18, 36, 54, 72 esiintyvät okkultismissa toistamiseen. Mutta avatkaamme silmämme ja katselkaamme esim. kirkkojen sienien koristeluja. Miksi sama lukusymboliikka esiintyy myös siellä? Tähän kysymykseen minä en ole löytänyt mitään muuta vastausta kuin Kolminaisuus ja Jahve.
3, 4, 18, 36, 54, 72, the important numbers of Shem-Ha-Mephorsh are in focus in Occultism. But let's open our eyes and have a look at the church walls for example. Why we can find the same number symbolism from there, too? The only answer I have got to my question is the Trinity and Yahweh.
Kirjoitit:
VastaaPoista"Ja kun on kerran alkuun päästy tiellä ykseydestä moninaisuuteen eli monoteismista polyteismiin..."
Tuo on totta, sillä vaikka sanovat uskovansa yhteen Jumalaan niin ovat tehneet hänestä (mielikuvituksessaan) Jumalaksi joka onkin kolme Jumalaa. Tämän he tietenkin kieltävät, mutta opetukset puhuvat silti toista. Jumala sanoi olevansa yksi eikä kolme (5.Moos.6:4). He sanovat uskovansa yhteen Jumalaan, mutta uskovat silti kolmeen Jumalaan, koska yhdistettyä Jumalaa ei ole olemassakaan.
Kun Jeesus sanoi, että Isä on yksin Jumala (Joh.17:1,3, Joh.5:44) hän käytti sanaa "monos" mikä sanakirjojen mukaan tarkoittaa yksinään, ainut, ainoa ja "ainoa ilman seuralaista". Eli Jumala voi olla ainut Jumala, jopa ilman Jeesusta. Jumala voi olla ainut Jumala ILMAN SEURALAISTA, siitäkin huolimatta että sekä Jeesus että seurakunta ovat myöskin Jumalassa (Joh.17:21), sillä kyse on kielikuvasta joka kuvaa ykseyttä, yksimielisyyttä, samaa tahtoa ja päämäärää.
Kirjoitat mielenkiintoisista asioista.
Olemme näköjään kirjoittaneet paljon samoista asioita (www.kertokaa-totuus.com) vaikkakin eri tavalla. Kiitokset mielenkiintoisesta blogistasi. Herramme sinuausta työllesi!
Kiitos vierailustasi blogillani "Totuuden äänitorvi" ja myös mielenkiintoisesta kommentistasi. On hauska tutustua sinuun ja tietää, että on muitakin kolminaisuusopin vastustajia kuin minä. Olen mielessäni ajatellut, että jos kolminaisuusoppi on yksi niistä istutuksista, joita Isä ei ole istuttanut, täytyy nousta muitakin, jotka osoittavat tuon opin pakanallisuuden ja valheellisuuden! Kukaan ei voi yksin juurineen repiä (Matt. 15: 13) tuota pakanalliseen triadiajatteluun ja egyptiläisten ovelaan tulkintaan kolmen ja yhden suhteesta perustuvaa valheoppia, vaan siihen tarvitaan Jumalan lasten määrätietoinen joukko!
VastaaPoistaKirjoitat omasta asenteestasi totuuteen, että olet kiinnostunut vain siitä, ja että et kuitenkaan voi taata olevasi aina oikeassa. Samaa minä voin sanoa itsestäni. Etsijä joutuu tekemään monta turhaa kaivamista ja turhauttavaa hakua, mutta kyllä se totuus lopulta kirkastuu. Sen takaa Jeesuksen vertaukset aarteen ja helmien etsijöistä (Matt. 13: 44 - 46). Turhiltakin tuntuvat harhapolut herättävät usein sellaisia kysymyksiä, joita ilman oikean polun pää ei voi löytyä. Ihmisen osa on olla jatkuva etsijä. Sen tähden kukaan ei voi koskaan sanoa: minulla on koko totuus!
Totinen Todistaja olkoon valkeutesi ja avatkoon lisää asioita, joihin etsit tosia ja pysyviä vastauksia!